oletukset

Oletukset ovat päätelmiin ja malleihin sisältyviä perusoletuksia, joita ilman ei voida tehdä johtopäätöksiä. Ne kuvaavat, mitä pidetään totuutena tai hyväksyttävänä lähtökohtana tutkimuksessa, mallinnuksessa tai päätöksenteossa. Oletukset voivat olla eksplisiittisesti ilmoitettuja tai implisiittisiä, eli piilossa määrityksissä tai käytännön menetelmissä.

Oletukset voidaan jakaa useilla tavoilla. Tyypillisesti puhutaan tilastollisista, loogisista ja käytännön oletuksista. Tilastollisissa malleissa yleisiä oletuksia ovat normaalijakautuneisuus, riippumattomuus, homoskedastisuus ja lineaarisuus. Loogisessa päättelyssä oletukset koskevat premissien totuusarvoa ja pätevyyttä. Käytännön asetelmissa voidaan olettaa esimerkiksi vakaat resurssit, yhteisten toimintojen pysyvyys tai mittausjärjestelmän luotettavuus.

Esimerkkejä eri aloilta: tilastotieteessä regressiomallien toimivuus riippuu oletuksista kuten virheiden normaalijakaumasta; kokeellisessa suunnittelussa oletetaan kontrolloidut olosuhteet ja satunnaisotos; tietojenkäsittelyssä koulutus- ja testidatan olevan edustavaa. Filosofiassa ja tieteellisessä yhteiskuntatieteessä oletukset voivat liittyä tieteen kuvailun perustaksi, tutkimusasetelmaan ja arvoihin.

Ongelmat syntyvät, jos oletukset eivät toteudu. Silloin johtopäätökset voivat olla harhaanjohtavia. Tätä torjutaan käyttämällä herkkyysanalyysiä, vertailumalleja, robustia menetelmiä ja diagnostiikkaa sekä dokumentoimalla oletukset ja niiden mahdolliset epävarmuudet.

Dokumentointi on olennaista: on tärkeää ilmoittaa, mitä oletuksia käytetään, miksi ne ovat perusteltuja ja milloin ne voivat olla heikosti pitävät. Oletukset ovat välttämätön osa tutkimusmenetelmää, mutta niiden läpinäkyvä käsittely parantaa tulosten luotettavuutta.