satunnaisotos

Satunnaisotos on tilastotieteellinen otos, joka on muodostettu siten, että jokaisella populaation jäsenellä on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi. Tällainen otos kuuluu todennäköisyysperusteiseen otantaan, mikä mahdollistaa tilastollisen päättelyn ja virhemuuttujien arvioinnin. Verrattuna ei-satunnaisotoksiin, satunnaisotos pyrkii minimoimaan tutkijan tahdon vaikutusta otoksen koostumukseen.

Yleisimmät satunnaisotosmenetelmät ovat: yksinkertainen satunnaisotos, jossa valinta tapahtuu yksitellen jokaisessa jäsenessä; kerrostettu satunnaisotos, jossa populaatio jaetaan ryhmiin (kerroksiin) ja otos otetaan jokaisesta ryhmästä; klusteri-otos, jossa valitaan satunnaisesti kokonaisia klustereita ja tutkitaan kaikkien klusterin jäseniä; sekä systeeminen otanta, jossa valitaan esimerkiksi jokin kiinteä välimatka otoksen aloituspisteestä. Toteutuksessa käytetään satunnaislukugeneraattoreita tai satunnaislukutaulukkoja sekä luetteloita ja järjestyksiä, jotka varmistavat tasapuolisen valinnan.

Satunnaisotos tarjoaa etuja kuten kyvyn laskea otosvirhe, luottamusvälit ja yleistettävyyden populaatioon, kun perusolettamukset täyttyvät. Sen suurimmat rajoitteet ovat tarve luotettavalle populaatioluettelolle, mahdollinen ei-vastaaminen tai undercoverage sekä kustannukset, joita suurempi ja monimutkaisempi otanta voi aiheuttaa. Puuttuvat vastaukset voivat johtaa vääristymiin, ellei otantaprosessin virheitä huomioida.

Satunnaisotos on yleisesti käytetty tutkimuksissa, mielipidetutkimuksissa ja markkinatutkimuksissa sekä monilla tieteenaloilla. Perusperiaatteet kehittyivät 1900-luvulla tilastotieteen suurissa edistysaskeleissa Fisherin sekä Neymanin ja Pearsonein työn seurauksena, mikä vahvisti otannan teoreettiset perusteet ja käytännön sovellukset.