epävarmuudet

Epävarmuudet viittaavat tilaan, jossa tieto, päättely tai tulokset eivät ole täysin varmoja. Ne ovat keskeinen osa tieteellistä tutkimusta, mittausta ja päätöksentekoa, ja ne voivat johtua sekä tiedon puutteesta että maailman sattumanvaraisesta vaihtelusta. Eri konteksteissa epävarmuutta voidaan tarkastella eri tavoin.

Typologista eroa on usein kahdenlaista: episteminen epävarmuus johtuu puutteellisesta ymmärryksestä tai rajoitetusta tiedosta, kun taas satunnais- eli aleatorinen epävarmuus aiheutuu luonnollisesta vaihtelusta, jota ei voida täysin kertoa tai ennusteita ei voi tehdä ilman toistuvia havaintoja. Lisäksi on väline- ja menetelmäperäisiä epävarmuuksia, kuten mittausvirheitä tai mallien oletuksia koskevia epävarmuuksia.

Mittaus- ja mallintamisessa epävarmuus ilmenee sekä mittausvirheinä että käytettyjen malleiden oletuksina. Raportoinnissa käytetään usein luottamusvälejä tai todennäköisyysvasteita, jotta lukija näkee, kuinka luotettavasti arviot heijastavat todellisuutta.

Käsittely ja vähentäminen tapahtuvat epävarmuusanalyysin avulla: kuvattaessa epävarmuusjärjestelmiä, suoritetaan herkkyysanalyysi, Monte Carlo -simulointi tai Bayesin päättely. Näiden työkalujen tarkoitus on tuottaa parempia päätöksiä ja läpinäkyvää viestintää epävarmuuden alkuperästä sekä sen vaikutuksesta tuloksiin.

Epävarmuuksia tarkastellaan laajasti tieteessä, teknologiassa, taloudessa ja ympäristötieteissä, ja niiden ymmärtäminen parantaa riskien hallintaa sekä tieteellistä luotettavuutta.