Kortikosteroidihoitoon

Kortikosteroidihoitoon viittaa lääkitys, jossa potilaalle annetaan kortikosteroideja tulehduksen hillitsemiseksi ja immuunivasteen säätelyä varten. Lääkkeet jaetaan pääasiassa glukokortikoideihin ja mineraalkortikoideihin, sekä annostelutavan mukaan systemiseen että paikalliseen käyttöön. Glukokortikoideja käytetään monenlaisiin sairauksiin, kuten astmaan, COPD:hen, reumaattisiin ja autoimmuunireaktioihin sekä iho- ja allergiasairauksiin. Esimerkkejä suun kautta annettavista glukokortikoideista ovat prednison ja dexametsoni; paikallisina tai inhaloitavina muodoina käytetään esimerkiksi budesonidea, flutikasonia ja beclometasonia. Mineraalkortikoideja, kuten fludrokortisoni, käytetään ensisijaisesti lisämunuaisen toiminnan korvaushoitoon kuin tulehduksen hoitoon.

Käyttömuodot ja indikaatiot vaihtelevat. Systeminen hoito antaa laaja-alaisen vaikutuksen, mutta siihen liittyy suurempi riski systeemisistä haittavaikutuksista. Paikalliset muodot (inhalointi astman ja COPD:n hoitoon, topikaaliset voiteet ihosairauksiin, injektiot nivelten tulehduksiin) voivat pienentää haittoja mutta eivät poista kaikkia riskitekijöitä. Tärkeä osa pitkäaikaishoitoa on annostelun asteittainen vähentäminen lääkärin ohjeiden mukaan, jotta vältytään vieroitusoireilta ja lisämunuaisen toiminnan lamaantumiselta.

Haittavaikutukset voivat riippua käyttötavasta ja kestosta. Lyhytaikaisessa käytössä esiintyvä verenpaine, nouseva verensokeri ja unettomuus voivat olla hallittavissa, mutta pitkäaikaisessa käytössä tavallisia riskit ovat osteoporoosi, lihasheikkous, lisämunuaiskato, iho-ohennus ja lisääntynyt-infektioriski. Hoitoon liittyvä seuranta sekä mahdolliset vuorovaikutukset ja erityistilanteet, kuten raskaana olevat tai rokotukset, tulee suunnitella lääkärin kanssa. Kortikosteroidihoitoon liittyy yksilöllisiä eroavaisuuksia, joten hoitosuunnitelma räätälöidään potilaskohtaisesti.