erityistilanteet

Erityistilanteet ovat tilanteita, joissa tavanomaiset toimintamallit eivät riitä tai joissa yksilölliset tarpeet vaativat erityisiä järjestelyjä. Termiä käytetään eri julkisen hallinnon ja palveluiden yhteydessä kuvaamaan tilanteita, joissa päätöksenteko tai palvelujen tuottaminen edellyttää joustavuutta, räätälöintiä ja joskus nopeita ratkaisuja. Erityistilanteita voivat luoda sekä yksittäisen henkilön että laajemman yhteisön olosuhteet, kuten terveysriskit, sairaus tai vamma, perhe- ja sosiaaliset tarpeet sekä ympäristö- ja taloudelliset poikkeustilanteet.

Käyttöalueet ja esimerkit vaihtelevat sektorista toiseen. Koulutuksessa erityistilanteet voivat tarkoittaa erityisopetuksen järjestämistä, yksilöllisiä opetussuunnitelmia, kuljetusten järjestelyjä sekä apuvälineitä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ne voivat ilmentyä yksilöllistettyinä hoito- ja palvelusuunnitelmina sekä asiakkaan turvallisuutta ja vapautta koskevien rajoitteiden huomioimisena. Työelämässä ne voivat tarkoittaa räätälöityjä tukitoimia, kuten sopeutettuja työjärjestelyjä tai esteettömyyteen liittyviä ratkaisuja. Hallinnossa ja kriisinhallinnassa erikoistarpeet voivat vaikuttaa päätösten aikatauluihin, tiedonkulkuun ja resurssien kohdentamiseen.

Menettelytavat ja vastuut toteutuvat tavallisesti riskinarvioinnin, yksilöllisen suunnitelman laatimisen, moniammatillisen yhteistyön sekä jatkuvan seurannan ja arvioinnin kautta. Tietosuoja, luottamuksellisuus ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä periaatteita, samoin yhdenvertaisuuden varmistaminen. Erityistilanteisiin varautuminen ja kehittäminen tapahtuvat ohjeistojen, koulutuksen ja palveluiden laadun mittaamisen kautta, jotta poikkeavat olosuhteet voidaan kohdata asianmukaisesti.