joustavuutta

Joustavuus on yleiskäsite, joka kuvaa kykyä sopeutua muutoksiin sekä palautua stressi- tai muodonmuutosilmaisuihin tilanteisiin. Käytännössä joustavuus ilmenee eri tasoilla: aineissa ja rakenteissa, ihmiskehossa, yksilön ajattelussa ja käytännöissä sekä organisaatioissa ja yhteiskunnassa. Se tarkoittaa sekä kykyä selviytyä muuttuvista olosuhteista että mahdollisuutta muuttaa toimintatapoja tarpeen mukaan.

Fyysinen ja materiaalinen joustavuus tarkoittaa kykyä deformoitua ja palautua muodonmuutoksesta. Elastiikka on tätä ominaisuutta kuvaava käsite: aine voi palautua alkuperäiseen muotoonsa kuorman poistamisen jälkeen. Toisaalta suurempi plastinen muodonmuutos voi olla pysyvää. Esimerkkejä ovat kumi ja monet keinomateriaalit, jotka ovat elastisia, sekä rakenteet, joiden ominaisuudet määräävät niiden kestävyyden ja joustavuuden rajoja.

Henkilökohtainen joustavuus viittaa kehon liikkuvuuteen ja nivelten kykyyn liikkua monipuolisesti. Joustavuus vaikuttaa sekä arjen toiminnoista suoriutumiseen että liikuntasuorituksiin ja loukkaantumisriskin hallintaan. Liiallinen joustavuus voi kuitenkin lisätä nivelten Epävakautta. Myös kognitiivinen joustavuus – kyky muuttaa ajattelutapaa, sopeutua uusiin pelisääntöihin ja hakea vaihtoehtoisia ratkaisuja – on tärkeä osa ongelmanratkaisukykyä.

Organisatorinen ja yhteiskunnallinen joustavuus tarkoittaa kykyä mukauttaa prosesseja, aikatauluja, resursseja ja strategioita. Esimerkkejä ovat joustavat työskentelytavat, etätyömallit, moniammatilliset tiimit sekä ketterät menetelmät. Joustavuus voidaan kehittää kognitiivisten taitojen, viestinnän ja palautteen kautta sekä kulttuurin, joka palkitsee sopeutumiskykyä ja oppimista.

Joustavuuden kehittäminen perustuu vaiheittaiseen lähestymistapaan: fyysisessä mielessä liikkuvuutta ja voimaa kohdennetusti harjoittelemalla, kognitiivisesti monipuolisilla tehtävillä ja uusien sääntöjen omaksumisella sekä organisaation tasolla selkeällä viestinnällä ja palautteella. Tasapaino vakauden ja sopeutumiskyvyn välillä on keskeinen.