muodonmuutosilmaisuihin

Muodonmuutosilmaisut ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanan muodon muuttumista ilmentäviä ilmauksia. Ne kattavat sekä taivutukselliset (inflectional) että derivatiiviset (johdannaiset) muutokset sekä muut ilmaisut, joilla kieliopilliset suhteet, aika ja merkitysvivahteet ilmaistaan. Muodonmuutosilmaisut voivat ilmetä eri tavoilla: affiksina (päätteet ja etuliitteet), sisäisinä äänteellisinä muutoksina (ablautti, umlaut), konsonantti- tai vokaalimuutoksina, reduplikointina sekä suppletionina; osa ilmaisusta voi olla nolla-morfemeja.

Tyypiltään muodonmuutosilmaisut jaetaan usein inflectional- ja derivational-muodonmuutoksiin. Inflectional-ilmaisut ilmaisevat kieliopin kategorioita kuten määrä (luku), persoona, aikamuoto ja tapa (moodi), sekä sijamuodot tai muut suhteet. Derivational-ilmaisut muodostavat usein uusia sanoja ja voivat muuttaa sanaluokkaa. Muodonmuutosilmaisut ovat sekä järjestelmällisiä että satunnaisempia, ja ne ovat keskeisiä kielen rakenteen ja lauserakenteiden muodostuksessa.

Esimerkkejä eri kielissä: suomen kielessä sanan lopussa esiintyvät suffixit osoittavat sijan ja luvun sekä muita kieliopillisia suhteita, esimerkiksi talossa tarkoittaa talo + -ssa (inessiivi), ja koirat tarkoittaa koira + -t (monikko). Englannissa epäsäännöllinen muodonmuutos kuten go → went on suppletionin esimerkki; monissa kielissä on lisäksi sisäisiä muutoksia, jotka vaikuttavat verbien tai adjektiivien taivutukseen ja johdannaisiin.

Tutkimus ja käyttö: muodonmuutosilmaisujen analyysi kuuluu kieliopin ja morphophonologian keskeisiin osa-alueisiin. Se vaikuttaa sekä kielten opis- ja opettamiseen että luonnollisen kielen prosessointiin ja kielientuotantoon soveltaviin teknologioihin, kuten tekstin- ja puheentunnistukseen.