verensokeri

Verensokeri, eli veren glukoosipitoisuus, kuvaa veren glukoosin määrää. Glukoosi on kehon tärkein energianlähde, ja sen pitoisuus vaihtelee aterioiden, liikunnan sekä hormonitoiminnan mukaan. Verensokeria mitataan yleisimmin mmol/L -yksikköinä; mittaustuloksia voidaan saada myös laboratorioarvoina tai kotimittauksina.

Mittaaminen tapahtuu usein kotona kapillaariverestä otettavalla näytteellä ja glukoosimittarilla, tai laboratoriossa veren plasman glukoosipitoisuuden mittauksena. HbA1c-arvo kuvaa verensokerin keskiarvoa noin 2–3 kuukauden ajalta, eikä vaihtele päivittäin.

Normaalit ja poikkeavat arvot: paastoarvo on normaalisti alle 5.6 mmol/L. Esidiabetes viittaa paastoarvoihin 5.6–6.9 mmol/L. Diabetes diagnosoidaan paastoarvolla ≥7.0 mmol/L tai satunnaisella plasman glukoosiarvolla ≥11.1 mmol/L sekä/tai HbA1c-arvolla ≥48 mmol/mol (6.5%). HbA1c-arvoja voidaan tulkita myös suhteessa: normaali alle 42 mmol/mol (6.0%), esidiabetes 42–47 mmol/mol (6.0–6.4%), diabetes ≥48 mmol/mol (6.5%).

Hypoglykemia ja hyperglykemia: Hypon verensokerin raja on yleensä <3.9 mmol/L, mikä voi aiheuttaa vapinaa, hengenahdistusta tai sekavuutta. Vaikea hypoglykemia vaatii välitöntä hoitoa. Korkea verensokeri pitkällä aikavälillä liittyy muun muassa diabeteksen komplikaatioihin ja voi johtaa ketoasidoosiin tai hyperosmolaaliseen tilaan.

Sairaudet ja tilat: Verensokerin seuranta on keskeistä tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksessa sekä esidiabeteksessa. Raskauden aikana voi kehittyä gestationaalinen diabetes, jolloin verensokeria seurataan tiiviisti.

Hallinta: Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, painonhallinta sekä yksilöllisesti räätälöity lääkehoito. Itse mittaaminen ja HbA1c-seuranta auttavat hoidon optimoinnissa.