sekavuutta

Sekavuutta eli sekavuustilaa käytetään kuvaamaan tilaa, jossa henkilön tajunta on epäselvä, tarkkaavaisuus heikkenee ja ajattelu sekä havainnointi ovat epäjärjestäytyneitä. Sekavuus voi ilmetä akuutisti tai kroonisesti, ja siihen liittyy usein ajoittainen tai jatkuva suuntautumisen, viestinnän ja käytöksen muutosten kausa. Termiä käytetään sekä kliinisessä työssä että potilas- ja omaisetiedottamisessa, ja sen taustalla voi olla useita eri syitä.

Syyt sekavuuteen ovat moninaiset. Akuuttiin sekavuuteen eli deliriumiin viittaavat infektiot (esimerkiksi virtsatie- tai keuhkokuume), metaboliahäiriöt (dehydraatio, elektrolyyttimuutokset), hypoksia, maksasairaudet tai munuaisten toiminnan heikkeneminen, päihteiden tai lääkeaineiden vaikutukset sekä univaje ja kipu. Myös leikkausten jälkeinen delirium on yleinen ilmiö iäkkäillä potilailla. Sekavuus voi johtua useamman tekijän samanaikaisesta vaikutuksesta.

Oireet voivat vaihdella, mutta yleisiä ovat muuttuneet tarkkaavaisuus ja havaintojen tulkinta, sekava tai ajoittain sekava puhe, ajoitus- ja suunnitteluvaikeudet sekä ympäristöä ja itseä koskevan todellisuuden epävarmuus. Deliriumin tunnusmerkkejä ovat oireiden vaihtelu ajan kuluessa, sekä keskittymisen tai huomion vaikeudet. Dementiaan liittyvä kognitiivinen heikkeneminen on usein pysyvämpi ja etenevä, eikä välttämättä esiinny akuutisti kuten sekavuustilan delirium.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja taustatietoon sekä oireiden äkilliseen alkuaikaan. Käytettäviä työkaluja voivat olla esimerkiksi deliriumin arviointiin suunnatut mittarit sekä laboratoriotutkimukset ja kuvantamistutkimukset, jotka auttavat taustalla olevien syiden selvittämisessä.

Hoito keskittyy taustalla olevan syyn hoitoon sekä oireiden hallintaan. Tärkeää on nesteytys ja ravitsemus, hyvä unisuoja ja ympäristön rauhoittaminen, sekä riittävä kipu- ja lääkehoidon minimointi deliriogeenisten tekijöiden vähentämiseksi. Vakavissa tapauksissa voidaan käyttää lyhytaikaisesti antipsykoottisia lääkkeitä, aina varoen ja seuraavilla ajusteilla. Sekavuus on yleinen ongelma vanhusten ja sairaaloihin joutuviin potilaisiin ja sitä seuraa usein pidempiaikaista toipumista sekä lisääntynyt hoitohenkilökunnan resursointitarve. Ennaltaehkäisy sisältää orientaatiota, unihygienian tukemisen ja riskitekijöiden varhaisen tunnistamisen.