todellisuuden

Todellisuus on käsite, jolla viitataan siihen, mitä on olemassa ja tapahtuu riippumatta siitä, miten sitä havaitaan tai tulkitaan. Se kattaa sekä fyysisen maailman että yksilön kokemukset, mutta sen luonne jakaa filosofisia ja tieteenalakohtaisia näkemyksiä.

Filosofisesta näkökulmasta todellisuus on ontologian keskiössä. Realistit väittävät, että maailmankaikkeus on olemassa riippumatta havainnoista. Idealistit korostavat, että todellisuus ilmenee tietoisuuden rakenteista. Kant erotti ilmiöt eli sen, mitä voimme havaita, ja asiat itsessään, joita emme voi suoraan tuntea.

Tieteellisestä näkökulmasta todellisuus käsitetään ilmiöihin, joita voidaan havainnoida, mitata ja mallinnella. Teorioita kehitetään vastaamaan havaintoja, ja käsitys todellisuudesta voi muuttua uusien todisteiden valossa. Tämä näkökulma korostaa objektiivisen kuvaamisen mahdollisuutta, vaikka teoreettiset mallit voivat antaa erilaisia tulkintoja samaan ilmiöön.

Subjektiivinen ja yhteisöllinen näkökulma huomauttaa, että todellisuus voidaan kokea yksilöllisesti ja samaan aikaan kollektiivisesti. Kielen, kulttuurin ja yhteiskunnallisten rakenteiden kautta muodostuvat tulkinnat ja käytännöt voivat luoda ja vahvistaa tiettyjä todellisuuden käsitteitä, jolloin harjoitetaan sosiaalista konstruktivismia.

Historiallisesti todellisuutta on pohdittu antiikin ajoista lähtien; 1600–1700-luvulla tieteellinen vallankumous teki todellisuuden kuvaamisesta yhä empiirisempiä, ja 20. vuosisadalla fenomenologia, kognitiivinen filosofia sekä kvanttifysiikan pohdinnat tarjosivat uusia näkökulmia.

Katso myös Realismi, Idealismin, Ontologia, Epistemologia ja Sosiaalinen konstruktivismi.