Keskenmenot

Keskenmenot ovat raskauden päättymisiä spontaanisti ennen 20. raskausviikkoa. Yleisesti niitä tarkastellaan varhaisten keskenmenten (noin 0–12 viikkoa) ja myöhäisten keskenmenten (13–19 viikkoa) luokitteluna. Keskenmeno on yleinen, ja suurin osa tapahtuu ennen kuin nainen tiesi olevansa raskaana. Sikiön kuolinsyy johtuu usein sikiön kromosomipoikkeavuudesta, joka estää sikiön kehityksen normaalin jatkumisen. Muita riskitekijöitä voivat olla äidin ikä, aiemmat keskenmenot, tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö sekä joihinkin sairauksiin liittyvät tekijät, kuten kilpirauhas- tai autoimmuunivaivat. Näiden yhteisvaikutus voi lisätä keskenmenon riskiä, mutta syy ei usein selviä.

Oireet voivat sisältää verenvuotoa ja vatsakipua, mutta osa keskenmenoista etenee täysin oireettomasti ja havaitaan vasta varhaisessa ultraäänitutkimuksessa. Diagnoosi tehdään kohdun sisäisen sikiön elämänmerkkien havainnoinnin ja ultraäänen avulla. Verenvuodon ja kivun lisäksi seurataan raskauden alkuvaiheen hormonien (hCG) tasojen kehitystä.

Hoito riippuu raskauden vaiheesta ja tilanteesta. Varhaisissa keskenmenoissa vaihtoehtoina ovat (1) odottaminen ja luonnollinen eteneminen, (2) lääketieteellinen hoito misoprostolilla, tai (3) kirurginen toimenpide, kuten kohdun evakuointi. Monissa tapauksissa raskautta voidaan yrittää uudelleen pian keskenmenon jälkeen, ja tulevan raskauden todennäköisyys säilyy suurena. Toistuvien keskenmenojen epäillessä voidaan aloittaa tarkempi etiologian etsiminen, mukaan lukien tarkastelu mahdollisista ympärysperäisistä syistä ja immuunitoiminnoista.

Keskenmenojen jälkeen on yleistä tarvita tukea, sillä emotionaalinen vaikutus voi olla merkittävä. Tuki ja neuvonta sekä mahdollisten riskitekijöiden arviointi kuuluu terveydenhuollon follow-upiin. Folaatin saanti ja suositellut raskausvalmistelut voivat osaltaan edistää tervettä seuraavaa raskautta. See also: toistuvat keskenmenot.