keskenmenoissa

Keskenmeno tarkoittaa raskauden menettämistä ennen sikiön syntymää. Yleinen määritelmä on tapahtuminen ennen 20. raskausviikkoa, ja varhaisissa raskauksissa keskenmenoja esiintyy usein ennen 12. viikkoa. Keskenmeno on raskauden päättymisen yleisin muoto, ja suurin osa tapauksista huomataan ennen kuin raskaus on tunnistettu.

Syyt keskenmenoihin ovat usein moninaisia. Yleisimmät syyt liittyvät sikiön kromosomivirheisiin, jotka estävät sikiön normaalin kehityksen. Muita tekijöitä voivat olla hormonaaliset ongelmat, kohdun rakenteelliset poikkeavuudet, infektiot (harvoin) sekä autoimmuunireaktiot. Lisäksi ikä, krooniset sairaudet ja tupakointi voivat pienentää raskauden yllä säilyttämisen todennäköisyyttä. Usein syy jää tutkimustenkin jälkeen selittämättömäksi.

Oireet ja diagnoosi voivat sisältää vuotoa tai verenvuotoa, vatsakipuja sekä kohdun supistuksia. Raskauden lopullinen tila varmistetaan ultraäänitutkimuksella sekä verta seuraamalla; verensokerin tai hCG-tason nousu/laskeuma auttaa erottamaan elävän raskauden ja keskenmenon. Lääkäri arvioi tilanteen ja keskustelee hoitovaihtoehdoista.

Hoitoon vaikuttavat raskausvaihe, potilaan terveys ja mieltymykset. Vaihtoehdoista ovat: seuranta (expectant management), lääketieteellinen hoito (esim. misoprostol) sekä kirurginen toimenpide (kurett), joilla poistetaan raskauden lopussa olevan tuotteen. Jokainen vaihtoehto vaatii infektion ehkäisyn sekä jälkivuodon seuraamisen.

Jälkivaikutukset ovat sekä fyysiset että psyykkiset. Fyysisesti toipuminen voi kestää viikoista kuukausiin, ja tulevaan raskauteen on usein hyvä mahdollisuus. Psyykkinen tuki on tärkeää, ja neuvoja sekä seurantaa kannattaa hakea. Keskenmeno ei yleensä estä myöhemmän terveen raskauden saamista.