Keskenmenojen

Keskenmenot tarkoittavat raskauden päättymistä ennen 20. raskausviikkoa. Varhaisessa keskenmenossa tapahtuu ennen 12. viikkoa, myöhäisessä 12.–19. viikolla. Keskenmeno on yleinen ilmiö, ja monia naisia koskettaa jossain elämänsä hetkessä.

Syyt ovat usein moninaiset. Varhaisissa keskenmenoissa suurin osa johtuu sikiön kromosomaalisista poikkeavuuksista. Muita tekijöitä ovat äidin ikä, krooniset sairaudet (esim. diabetes, kilpirauhasen sairaudet), infektio, hormonaaliset ongelmat sekä rakenteelliset poikkeavuudet kohdussa tai kohdunkaulassa. Elämäntapatekijät kuten tupakointi voivat lisätä riskiä, mutta yksittäisen keskenmenon syy on usein tuntematon.

Oireet ja diagnoosi: verinen vuoto ja kouristukset voivat esiintyä, mutta varhaisessa keskenmenossa oireita voi olla vähän. Diagnoosi perustuu ultraäänitutkimukseen ja hCG-tasojen seurantaan. Tarvittaessa selvitetään syitä ja kliininen tilanne hoidon suunnitteluun.

Hoidot: hoito valitaan tilanteen mukaan. Odottava hoito, lääkkeellinen hoito (misoprostoli) tai kirurginen toimenpide (kohdun tyhjennys) ovat yleisiä vaihtoehtoja. Varhaisessa keskenmenossa toipuminen ja suunnitelmat tulevan raskautta varten otetaan huomioon.

Toipuminen ja tulevat raskausyritykset: henkinen tuki on tärkeää, ja useimmat naiset voivat yrittää uudelleen raskautta. Seuranta voi sisältää hCG-palautumisen ja ultraäänitutkimukset. Syy voidaan selvittää erityisesti kahden tai useamman peräkkäisen keskenmenon jälkeen. Arvioiden mukaan noin 10–20 prosenttia tunnistetuista raskauksista päättyy keskenmenoon; todellinen määrä on suurempi, kun mukaan lasketaan ennen havainnointia tapahtuneet keskeytykset.