Katekolamiinien

Katekolamiinien ovat biogeenisiä amiineja, jotka toimivat sekä keskushermoston välittäjäaineina että lisämunuaisytimen hormoneina. Tärkeimmät katekolamiinien ryhmät ovat dopamiini, noradrenaliini (norepinefriini) ja adrenaliini (epinefriini). Ne syntetisoidaan tyrosiinista ja esiintyvät sekä aivoissa että sympaattisen hermoston päätteissä sekä lisämunuaisytimen erittämänä.

Synty ja varastointi tapahtuvat useammassa vaiheessa: tyrosiini muunnetaan L-DOPA:ksi, josta muodostuu dopamiinia. Dopamiinista kehittyy noradrenaliinia, ja noradrenaliinista adrenaliini PNMT-entsyymin vaikutuksesta. Katekolamiinit varastoidaan synaptisiin vesikkelihin ja vapautuvat vasteena hermosäätöjen aktivoitumiselle. Vapautuneet aineet vaikuttavat sekä paikallisesti synapseissa että verenkiertoon lisämunuaisydimen kautta.

Toimintamekanismi perustuu pääasiassa adrenergisiin reseptoreihin (alfa- ja beta-adrenergiset reseptorit) sekä joissakin kudoksissa dopaminergisiin reseptoreihin. Katekolamiinit voivat lisätä sydämen syketahtia ja iskutilavuutta, aiheuttaa verisuonien supistumista tai laajenemista riippuen reseptorikohtaisesta vasteesta, vaikuttaa keuhkoputkien laajenemiseen sekä säädellä aine- ja energiavaihtoa kehon tilojen mukaan. Stressi ja taustatila voivat muuttaa niiden määrää ja vaikutuksia.

Metabolia ja merkitys: Katekolamiinit hajottuvat pääasiassa MAO- ja COMT-entsyymien toiminnalla, ja lopputuotteet erittyvät virtsaan. Klinisesti niitä käytetään muun muassa pheokromosytooman seulonnassa ja seurannassa, ja dopamiinin säätelyn häiriöt liittyvät muun muassa Parkinsonin tautiin sekä joidenkin mielialahäiriöiden patologiaan.