noradrenaliinista

Noradrenaliini on katekolamiini, joka toimii sekä neurotransmitterina keskushermostossa että hormonina periferiisessä verenkiertojärjestelmässä. Sen syntetisoituminen alkaa tyrosiinista dopamiiniksi ja edelleen dopamiinibeta-hidroksilaasin toimesta noradrenaliiniksi. Noradrenaliinia varastoidaan presynaptisiin vesikkeleihin, ja sen vapautuminen tapahtuu, kun sympaattinen hermosto aktivoituu. Pääkohteina ovat verisuonisto ja sydän, mutta sitä esiintyy myös lisämunuaisen ytimen hormoneina.

Noradrenaliini vaikuttaa adrenergisiin reseptoreihin. Sen vaikutukset painottuvat alfa-1- ja beta-1-reseptoreihin: alfa-1 aiheuttaa verisuonten supistumisen, mikä nostaa verenpainetta, ja beta-1 lisää sydämen sykettä ja voimakkuutta sekä stimuloi reninieritystä munuaisista. Beta-2-reseptoreita noradrenaliini aktivoi huomattavasti heikommin; epinefriinillä on voimakkaampi beta-2-vaste, esimerkiksi keuhkoputkien laajentuminen.

Rooli elimistössä: Noradrenaliini osaltaan säätelee verenkiertoa ja sydämen toimintaa sekä osallistuu aineenvaihdunnan säätelyyn taistelu-pakoreaktiossa. Sen vapautuminen voi lisätä glukoosin ja lipolyysin säätelyä maksassa ja lihaksissa sekä vaikuttaa energiantarpeen mobilisointiin stressitilanteissa.

Kliininen merkitys: Lääketieteessä noradrenaliinia käytetään vasopressorina akuutissa sokissa ja vaikeassa hypotension hoidossa verenpaineen ylläpitämiseksi. Sitä annetaan yleensä suonensisäisesti. Lääkehoidoissa estetään myös noradrenaliinin takaisinottoa (NRI-tyyppiset lääkkeet), kuten reboxetiini ja atomoksetiini, jotka vaikuttavat keskushermoston noradrenaliinijärjestelmään depressiossa ja ADHD:ssä.