noradrenaliini

Noradrenaliini on katekolamiini, joka toimii sekä hormonina että neurotransmitterina. Sitä syntetisoidaan pääasiassa lisämunuaisytimen kromafiinisoluissa ja sympaattisten hermopäätteiden terminaaleissa. Vapautuminen tapahtuu stressivasteen aikana, ja se säätelee verisuonten tonusta sekä verenpaineen säätelyä.

Biosynteesissä noradrenaliini muodostuu dopamiinista dopamiinibeta-hydroksylaasin vaikutuksesta. Se varastoituu vesikkeleihin ja vapautuu synaptisista terminaaleista akuutissa aktivaation tilassa. Noradrenaliinin toimintaa rajoittaa takaisinotto norepinefriinin transporterilla (NET), ja hajoitus tapahtuu pääasiassa monoamiinioksidaasin (MAO) ja katekol-O-metyyltransferaasin (COMT) kautta, jolloin syntyy meterdemojneja kuten metanefriineja.

Toimintareseptorit ja vaikutukset: Noradrenaliini vaikuttaa ensisijaisesti alfa-1-, alfa-2- ja beta-1-adrenergisiin reseptoreihin. Alfa-1-reseptorit aiheuttavat verisuonten supistumista ja verenpaineen nousua, beta-1-reseptorit lisäävät sydämen sykettä ja pumppauksenkestoa, ja alfa-2-signaali säätelee vapautuvaa noradrenaliinia. Näiden yhdistelmä vaikuttaa verenkiertoon, silmien laajentumiseen, keuhkoputkien laajentumiseen sekä aineenvaihduntaan, kuten glykogenolyysiin ja lipolyysiin.

Keskushermostossa noradrenaliinia tuottaa pääasiassa latikohin alueen latu? Locus coeruleus. Sillä on keskeinen rooli tarkkaavaisuudessa, vireydessä, mielialassa ja stressivasteessa. Poikkeumat sen säätelyssä ovat yhteydessä masennukseen, ahdistukseen ja muuhun ahdistuneisuushäiriöihin.

Kliininen merkitys: Lääketieteessä noradrenaliinia käytetään vasopressorina hypotensiosta ja septisen shokin hoidossa. Siksi sen annostus ja vaikutukset voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten verenpaineen liian nopeaa nousua tai rytmihäiriöitä. Laboratoriossa plasman metanefriinien ja normetanefriinien mittauksia käytetään pheokromosytooman epäilyssä.

---