masennukseen

Masennus, tai masennushäiriö, on mielialahäiriö, jolle on ominaista pitkäkestoinen alakulo ja kyvyttömyys nauttia sekä toimintakyvyn heikkeneminen. Oireisiin kuuluvat pysyvä alakulo, kiinnostuksen ja mielihyvän menettäminen, väsymys, unihäiriöt tai liiallinen nukkuminen, ruokailun muutokset, syyllisyyden tunteet sekä keskittymis- ja päätöksentekokyvyn heikkeneminen. Oireiden on kestettävä vähintään kaksi viikkoa ja niiden on haitattava arjen toimintaa.

Masennuksella on useita muotoja, kuten akuutti masennusjakso, dystymia (pitkäaikainen, lievempi masennus), postpartum-masennus sekä kausiluonteinen masennus. Oireiden ilmenemisen muutos voi vaihdella yksilöllisesti.

Syy-yhteys masennukseen on monimutkainen; perinnöllisyys, aivojen välittäjäaineiden muutokset sekä elämän stressitekijät vaikuttavat yhdessä. Riskitekijöitä ovat aiempi masennus, perhehistoria, krooninen sairaus, trauma ja yksinäisyys sekä päihteiden käyttö.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä oireiden kestoon ja vaikutukseen arkeen. Tarvittaessa voidaan käyttää seulontatestejä, ja lääkärin tavoitteena on sulkea pois muut syyt oireille.

Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää psykoterapiaa (esim. kognitiivinen terapia, interpersonaalinen terapia), lääkitystä (usein SSRI- tai SNRI-lääkkeet) sekä elämäntapamuutoksia kuten liikuntaa, unirytmin säännöllistämistä ja sosiaalisen tuen vahvistamista. Vakavammissa tapauksissa voidaan harkita sähköhoitoa (ECT) tai muita hoitomuotoja kuten rTMS; joskus hoitoa annetaan yhdistelmänä.

Ennuste on monesti parempi hoidon avulla, ja moni toipuu. Uusia masennusjaksoja voi ilmetä, joten varhainen hoito ja jatkuva tuki parantavat pitkäaikaista ennustetta. Hätätilanteissa tai itsemurha-ajatusten ilmetessä on hakeuduttava välittömästi ensiapuun tai kriisipuhelimeen.