Kartoituksia

Kartoitukset ovat systemaattisia toimenpiteitä, joissa kerätään, jäsennetään ja tulkitaan tietoa tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Niiden avulla muodostetaan kuva nykytilasta, resursseista, tarpeista tai riskeistä ja ne tukevat päätöksentekoa sekä suunnittelua.

Useita konteksteja: julkinen hallinto, yritykset, tutkimus sekä yleishyödylliset projektit. Kartoituksia voidaan tehdä esimerkiksi resursseista ja omistuksista, toiminnasta, prosesseista, ympäristövaikutuksista, sidosryhmistä tai markkinoista.

Tyypillisiä kartoitusmuotoja ovat: tilannekartoitus (nykytilan ja tarpeiden kartoitus), sidosryhmäkartoitus, resurssikartoitus, riskikartoitus ja tekninen kartoitus. Prosessi toteutetaan suunnittelulla, tiedonkeruulla, analyysillä ja raportoinnilla.

Menetelmät: tiedonkeruumenetelmät kuten haastattelut, kyselyt, havainnointi, dokumenttianalyysi sekä data-analyysi. Aikataulutus, rajaukset, sekä laadunvarmistus ovat yleisiä.

Tulokset ovat raportoituja karttoja, luetteloita, riskiluokituksia tai kehittämisesityksiä, sekä visuaalisia karttoja tai taulukoita. Niiden tarkoitus on ohjata päätöksiä, priorisointeja ja resurssien kohdentamista sekä seurata kehitystä.

Haasteet ja rajoitteet: datan saatavuus, luotettavuus, vääristymät, kustannukset, henkilötietojen suojaus. Hyödyllisiä, kun prosessi on läpinäkyvä, osallisuus ja iteratiivisuus.