Kaapeleita

Kaapeleita ovat johtimet, jotka on ympäröity eristyksellä ja suojakerroksilla ja joilla siirretään sähköenergiaa tai tietoa. Ne ovat keskeisiä rakennusten sähköjärjestelmien, teollisuuden laitteiden sekä telekommunikaation toiminnassa. Kaapeleita käytetään sekä kiinteissä asennuksissa että siirto- ja telekommunikaatioverkoissa.

Kaapeleita voidaan pääasiallisesti luokitella sähkökaapeleihin, tietoliikenne- ja ohjauskaapeleihin sekä optisiin kuitukaapeleihin. Sähkökaapeleita käytetään sähkönjakelussa ja voimakäytössä, esimerkiksi asunto- ja teollisuuskohteissa. Tietoliikenne- ja ohjauskaapeleita käytetään automaatiojärjestelmissä ja dataverkoissa. Optiset kuitukaapelit siirtävät tietoa valon avulla suurella nopeudella pitkillä etäisyyksillä sekä pienemmässä tilassa kuin perinteiset kuparikaapelit.

Rakenne vaihtelee, mutta tyypillinen kaapeli sisältää johtimen (kupari tai alumiini), eristeen (PVC, XLPE), mahdollisen suojakerroksen sekä ulkokuoren (PVC, PE tai halogeenittomat materiaalit). Monissa malleissa on lisäksi kilpi tai kalvohäiriöiden vähentämiseksi sekä paloturvallisuutta parantava ulkokuori. Kehityksessä korostuvat myös ympäristö- ja turvallisuuskäytännöt, kuten halogeenittomien materiaalien käyttö.

Standardit ja turvallisuus: Kaapeleiden suunnittelua ja asennusta säätelevät kansainväliset ja kansalliset standardit, kuten IEC- ja CENELELEC-sarjat sekä Suomen standardointijärjestelmä SFS. Palovaara ja ympäristövaikutukset huomioidaan usein LSZH- eli halogeenittomilla kuorikerroksilla joissakin kaapeleissa.

Historia ja kehitys: Sähkökaapeleiden kehitys alkoi 1800-luvulla, ja kuparikaapelien sekä eristemateriaalien kehittyminen mahdollisti nykyisen infrastruktuurin. Optisten kuitujen vallankumous 20. vuosisadan lopulla on merkittävästi parantanut tiedonsiirron nopeutta ja kapasiteettia pitkillä matkoilla sekä toimitiloissa.