vallankumous

Vallankumous on perusteellinen ja nopeasti tapahtuva muutos poliittisessa vallankäytössä, jossa valta ja hallinnon rakenne siirtyvät uudelle johtajalle tai uudelle järjestykselle. Vallankumoksen seurauksena lainsäädäntö, talous sekä yhteiskunnalliset suhteet ja instituutiot voivat muuttua merkittävästi. Vallankumoukset voivat olla poliittisia tai sosiaalisia: poliittinen vallankumous muuttaa hallinnon muodon ja oikeuslaitoksen, kun taas sosiaalinen vallankumous muuttaa luokkien asemaa ja tuotantotapoja. Toteutustapoina voivat olla sekä väkivaltaisia että ei-väkivaltaisia; ne voivat syntyä kriisien, laajamittaisten kansanliikkeiden ja ulkoisen paineen yhteisvaikutuksesta.

Tyypillisesti vallankumoukset jaotellaan poliittisiin ja sosiaalisiin sekä väkivaltaisiin ja ei-väkivaltaisiin muotoihin. Niihin liittyy usein valmistelu- tai kriisivaihe, nopea ratkaisu ja hallinnon uudelleenjärjestely sekä perustuslailliset tai institutionaaliset uudistukset. Vallankumouksen ero reformiin tai vallankaappaukseen näkyy sen syvällisemmässä ja nopeammassa muutoksessa sekä laajemmassa vaikutuksessa yhteiskuntaan.

Esimerkkejä ovat Ranskan vallankumous (1789–1799), Venäjän vallankumous (1917), Kiinan vallankumousehdotus (1949), Iranin vallankumous (1979) ja Kuuban vallankumous (1959). Samettivallankumoukset sekä rauhanomaiset kansannousut 1980-luvulla kuuluvat usein tähän käsitteeseen.

Lisäksi erottelua on syytä tehdä vallankumouksen ja muiden poliittisen muutoksen muotojen, kuten vallankaappauksen ja reformin, välillä. Vallankumous kuvaa radikaalia, nopeaa ja laajoja yhteiskunnallisia muutoksia, kun taas vallankaappaus on usein yksittäinen valtaannousu, ja reformi asteittainen muutos järjestelmän sisällä.