Juuttuminen

Juuttuminen on suomalainen termi, joka kuvaa tilannetta, jossa liike, toiminta tai kehitys pysähtyy tai hidastuu huomattavasti. Sanaa käytetään sekä konkreettisissa että abstrakteissa yhteyksissä, ja sitä sovelletaan sekä fyysisiin esteisiin että taloudellisiin, organisatorisiin tai psykologisiin ilmiöihin.

Fyysiset juuttumiset liittyvät usein maaston, kelin tai esteiden aiheuttamaan puutteelliseen pitoa. Esimerkkejä ovat auto, joka ei saa raskasta etupyörää/pyörät pitoa lumen tai mudan vuoksi, sekä vene, jonka pohja tarttuu. Ennaltaehkäisyyn käytetään sopivia varusteita: nastarenkaita tai telaketjuja, oikeaa painon jakautumista sekä tarvittaessa vetoköysiä ja hinausta. Jos juuttuminen tapahtuu, vältetään jyrkkää kiihdyttämistä; sen sijaan lisätään pitoa, pidetään tasaista kaasua tai haetaan apua.

Abstraktilla tasolla juuttuminen tarkoittaa tilaa, jossa kehitys tai päätöksenteko pysähtyy liian jäykän toimintamallin, resurssien niukkuuden vuoksi. Tällöin projektit venyvät, uuden teknologian käyttöönotto viivästyy ja innovaatio pysähtyy. Syitä ovat tiedon sirpaleisuus, byrokratia, pelko epäonnistumisesta sekä organisaation rakenteiden jäykkyys.

Juuttumisen merkkejä ovat pitkäaikaiset aikataulujen viivästykset, resurssien epäasianmukainen kohdentaminen ja mahdollisuuksien menetys. Yleensä taustalla on rimpuileva sopeutumistarve sekä epärealistiset odotukset.

Ehkäisy ja purkaminen perustuvat joustavuuteen, kokeilukulttuuriin ja selkeään johtamiseen. Käytännön keinot ovat prosessien keventäminen, pienet, mitattavat muutokset sekä jatkuva palautteen hyödyntäminen. Tarvittaessa voidaan hankkia ulkopuolista näkökulmaa, resurssit uudelleen kohdentaa ja kouluttaa henkilökuntaa; tärkeintä on uskaltaminen kokeilla uusia toimintatapoja sekä poistua liian tiukoista käytännöistä.