innovaatio

Innovaatio tarkoittaa uutta tai merkittävästi parannettua tuotetta, palvelua, prosessia tai liiketoimintamallia, jonka käyttöönotto tuo arvoa käyttäjälle tai yhteiskunnalle. Innovaation ja keksinnön eroa voidaan värittää: keksintö on tekninen uutuus, innovaatio on käytäntöön vietävä ja arvoa tuottava muutos.

Innovaatioihin luokitellaan usein tuotteen, prosessin, organisaation sekä markkinointi- tai liiketoimintamalleinnoittain. Lisäksi ne voidaan jakaa radikaaleihin ja inkrementaalisiin innovaatioihin: radikaali muuttaa markkinoita perustavanlaatuisesti, inkrementaalinen parantaa nykyisiä ratkaisuja pienin askelin. Sosiaaliset innovaatiot taas osoittavat arvon yhteisöille tai kansalaisyhteiskunnalle.

Innovaatioiden kehittäminen ja käyttöönotto etenee tyypillisesti ideasta kehitykseen, kokeiluun, pilotointiin ja diffuusion laajempaan leviämiseen. Prosessiin voivat kuulua yhteistyöverkostot, kumppanuudet sekä avoin innovointi, jossa toimijat jakavat tietoa ja resursseja. Mittaaminen voi viitata vaikuttavuuteen, tuottavuuteen, taloudellisiin hyötyihin sekä sosiaalisiin vaikutuksiin, vaikka yksikköviestinnälliset mittarit voivat olla haasteellisia.

Innovaatioiden vaikutukset ovat kaksijakoisia: ne voivat lisätä kilpailukykyä, tuottavuutta ja uudenlaisten työpaikkojen syntyä sekä tukea kestävää kehitystä, mutta ne voivat myös lisätä epävarmuutta, aiheuttaa kustannuksia tai syödä vanhojen rakenteiden asemaa. Sääntely, omaksuminen käyttäjien toimesta sekä organisaation muutoskyvykkyys vaikuttavat innovaatioiden menestykseen.

Historiallisesti innovaation käsite liitetään Joseph Schumpeterin talousteoriaan, jossa innovaatiot ovat talouden muutosvoima. Rogersin Diffusion of Innovations -teoria tarkastelee, miten uudet ideat ja teknologiat leviävät yhteisöissä.