uskaltaminen

Uskaltaminen on suomen kielen substantiivi, joka kuvaa tahdonilmaisua ryhtyä toimimaan, vaikka siihen liittyy epävarmuutta tai riski. Se kattaa sekä yksittäiset teot että yleisen asennevalmiuden, jossa uskalletaan kokeilla uusia ratkaisuja ja tarttua mahdollisuuksiin.

Sana muodostuu verbistä uskaltaa ja liitteestä -minen, joten uskaltaminen tarkoittaa juuri tämän teon tai asenteen aktia. Etymologisesti se kuuluu perinteisten arvojen kuvaamaan rohkeuden ilmentymään eikä pelkästään riskin ottamista.

Uskaltaminen esiintyy erilaisissa konteksteissa, kuten arjessa, taiteessa, tieteessä ja liike-elämässä. Positiivisessa merkityksessä se tarkoittaa rohkeutta, aloitteellisuutta ja luovuutta sekä kykyä käsitellä epävarmuutta. Negatiivisessa valossa se voi viitata harkitsemattomaan riskinottoon tai uhkarohkeuteen, jos tekoihin liittyy suurta vaaraa ilman riittävää harkintaa.

Käsitteen käytöllä on läheiset kytkökset sanoihin rohkeus ja riskinottaminen. Ero on usein tilannesidonnainen: rohkeus kuvaa luonteenpiirrettä, kun taas uskaltaminen viittaa tiettyyn tekoon tai päätökseen tässä ja nyt. Uskaltaminen nähdään yleisesti sosiaalisesti arvostettuna asiana, mutta se vaatii vastapainona kykyä arvioida seurauksia.