riskinottaminen

Riskinottaminen tarkoittaa yksilön valmiutta suhtautua epävarmuuteen ja seurausten vaihteluun. Se ilmenee tavoitteellisessa toiminnassa, jossa on sekä mahdollisuus hyväkseen että tappioihin. Riskinotto kuuluu sekä arjen päätöksiin että ammattimaiseen toimintaan, kuten taloudellisiin sijoituksiin, urheiluun, taiteeseen ja yrittäjyyteen.

Teoreettisesti riskinotto voidaan jäsentää riskinhaluun (risk seeking) ja riskin välttelyyn (risk aversion). Päätökset perustuvat odotusarvon arviointiin, peliteoreittisiin malleihin sekä yksilön riskin sietokykyyn ja hallintaan. Lisäksi keskustellaan riskinhallinnasta, riskin takaisinmaksusta (risk homeostasis) ja riskin kompensaatiosta.

Motivaation ja käyttäytymisen taustalla ovat sekä psykologiset että biologiset tekijät. Persoonallisuuspiirteet kuten sensation seeking ja impulsiivisuus sekä kehityksellinen ja sosiaalinen konteksti vaikuttavat riskinottoon. Ikä ja kulttuuriset normit sekä sukupuoli voivat vaikuttaa riskin ottoon eri tilanteissa. Biologisesti dopamiinijärjestelmän toiminta ja etu- sekä limbisen järjestelmän vuorovaikutus muokkaavat motivaatioita ja tunteita, jotka ohjaavat päätöksiä epävarmuuden vallitessa. Riskinottamista voidaan mitata erilaisilla välineillä, kuten DOSPERT-, sensation seeking -asteikoilla sekä käytäntökokeiluilla.

Hyödyt ja haitat vaihtelevat kontekstin mukaan. Riskinotto voi edistää innovointia, oppimista ja menestystä, mutta tuoda mukanaan loukkaantumis- ja taloudellisia tappioita sekä riippuvuuksia. Tehokas riskienhallinta koostuu riskien kartoituksesta, todennäköisyyksien ja vaikutusten arvioinnista sekä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja turvallisuustoimenpiteistä.

Riskinotto on kulttuuri- ja tilannesidonnaista. Nuoret sekä yrittäjät voivat hyötyä huomauttamalla ja hallittu liikuttaen riskirajoja turvallisuuden puitteissa. Näkökulmat ulottuvat taloudesta terveyteen, ja ne kartoitetaan jatkuvalla tutkimuksella.