sijoituksiin

Sijoituksiin viitataan usein toimintaan, jossa varoja sijoitetaan erilaisiin instrumentteihin tavoitteenaan tuotto tai arvonnousu tulevaisuudessa. Sijoituksia käytetään sekä yksityishenkilöiden että institutionaalisten toimijoiden talouden suunnittelussa. Tavoitteet vaihtelevat: pääoman säilyttäminen, nykyinen tulovirta tai pitkäaikainen arvonkasvu. Riskit voivat olla korkeat tai matalat, ja ne riippuvat sijoituskalustosta sekä markkinatilanteesta. Pitkällä aikavälillä hajauttaminen ja oikea riskinotto voivat tasoittaa tuottojen vaihtelua.

Tyypillisiä sijoitusinstrumentteja ovat osakkeet, joiden omistajuus oikeuttaa osuuteen yrityksestä ja mahdollisen osinkotuoton sekä kurssinousun; joukkovelkakirjat, joissa sijoittaja saa säännöllistä korkoa ja takaisinmaksun laina-ajan loputtua; rahastot ja ETF:t, jotka kokoavat monia arvopapereita pienemmillä kustannuksilla; kiinteistöt sijoitusmuotona sekä kiinteistö- tai kiinteistösijoitusrahastot; sekä vaihtoehtoiset sijoitukset kuten raaka-aineet tai pääomasijoitukset. Sijoitusstrategiat voivat painottua indeksisijoittamiseen sekä passiiviseen tai aktiiviseen hallinnointiin, ja niissä korostuvat tavoitteiden mukainen aikahorisontti sekä riskien hallinta.

Sijoitusprosessi sisältää tavoitteiden määrittämisen, riskinsietokyvyn arvion, sijoitusyhteisön valinnan, hajautuksen sekä kulujen ja verotuksen huomioimisen. Verotus Suomessa kohdistuu pääomatuloihin sekä myyntivoitoista ja osingoista maksettaviin veroihin; verotus riippuu sijoituslajista. Sääntelyssä Finanssivalvonta valvoo finanssialan toimintaa, ja EU:n MiFID II -direktiivit vaikuttavat asiakkaan soveltuvuuden arviointiin sekä tiedonantovelvoitteisiin. Tässä valossa sijoittaminen edellyttää riittävää tutkimusta, harkintaa sekä mahdollisesti ammattilaisen neuvontaa.