impulsiivisuus

Impulsiivisuus on psykologinen piirre, joka ilmenee taipumuksena toimia nopeasti vastoin etukäteen tehtyä harkintaa tai suunnitelmaa. Se on monisyinen ilmiö, jota voidaan tarkastella sekä pysyvänä temperamenttina että tilannesidonnaisena käyttäytymisen ominaisuutena. Impulsiivisuus jakautuu usein kognitiiviseen, motoriseen ja emotionaaliseen ulottuvuuteen, ja se voi ilmetä sekä suunnittelemattomana toiminnan aloittamisena että reagoimisena voimakkaisiin tunteisiin.

Yleisiä ilmentymiä ovat kärsimättömyys, vaikeudet viivästää palkkiota, nopea reagointi ärsykkeisiin, riskinotto sekä emootioiden hallinnan vaikeudet. Impulsiivisuus on yhteydessä moniin mielenterveyden ja kehityksen häiriöihin, ja se voi toimia sekä osana että seuraamuksena erilaisia tiloja. Siksi sitä tutkitaan usein sekä temperamenttina että transdiagnostisena ilmiönä, joka voi esiintyä esimerkiksi ADHD:n, borderline- (rajatila) persoonallisuushäiriön, päihde- ja pelihäiriöiden yhteydessä.

Tutkimuksessa impulsiivisuutta mitataan sekä itsearviointimenetelmillä että tehtäväperusteisilla kokeilla. Esimerkkejä kyselyistä ovat Barrattin impulsiivisuuskala (BIS-11) ja UPPS-P -mittari, joita käytetään erilaisten impulsiivisten käyttäytymismallien arviointiin. Suoritus- ja kognitiiviset tehtävät voivat puolestaan mitata viivästymisen kykyä ja impulsiivista päätöksentekoa.

Biologisesti impulsiivisuus liittyy etuotsalohkon (prefrontal cortex) toiminnan sekä dopaminergisten palkkiojärjestelmien säätelyyn. Genetiikka ja ympäristötekijät vaikuttavat yksilön impulsiivisuuden kehitykseen ja ilmenemiseen.

Hoito ja hallinta keskittyvät taustalla olevien tilojen hoitoon sekä käyttäytymisen ja päätöksenteon taitojen vahvistamiseen. Käytännön keinot sisältävät kognitiivista käyttäytymisterapiaa, itsesäätelyn ja suunnittelutaitojen harjoittelua sekä stressi- ja tunnekontrollin menetelmiä. Joissakin tapauksissa taustasairauden hoito, kuten ADHD-lääkitys, voi vähentää impulsiivisuutta.

---