loukkaantumis

Loukkaantuminen on yleiskäsite, joka kuvaa kehon kudosten vaurioitumista ulkoisen voiman, toistuvan rasituksen tai muun liikkeen seurauksena. Vammat voivat olla pinnallisia, kuten ruhjeet ja naarmut, tai vakavampia, kuten murtumat, ruhjoukset tai sisäelinvauriot. Loukkaantumisia tapahtuu arjessa, urheilussa, liikenteessä ja työtehtävissä.

Vammat voidaan jakaa tyypin mukaan. Pehmytkudosten vammat sisältävät venähdykset ja revähdykset, nyrjähdykset sekä ruhjeet ja haavat. Luu- ja nivelvammat kattavat murtumat sekä nivelvammat kuten sijoiltaanmeno. Päävammat viittaavat esimerkiksi aivotärähdyksiin, ja palovammat sekä sisäelinvammat kuuluvat vakavampiin tyyppeihin.

Oireet ja diagnoosi vaihtelevat vammatyyppisesti. Yleisiä oireita ovat kipu, turvotus, liikelaajuuden rajoitus, epämuodostuma tai näkyvä haava. Hätätilanteissa on syytä soittaa hätänumeroon, jos vamma uhkaa henkeä tai aiheuttaa pahenevan oireen. Diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun, fyysiseen tutkimukseen sekä kuvantamistutkimuksiin kuten röntgeniin, CT- tai MRI-tutkimukseen. Hoito ohjautuu vammatyypin mukaan.

Hoito ja toipuminen riippuvat vaurion vakavuudesta. Yleistä ensiapua ovat lepo, jääkuuri sekä puristus ja tarpeellinen liikunnallinen ja asentohoito; haavat puhdistetaan ja suojataan. Kipua lievitetään tarvittaessa lääkkeillä, ja vakavammissa tapauksissa käytetään immobilisointia, kipsiä tai ortoosia. Joissakin tilanteissa saatetaan tarvita kirurgista toimenpidettä tai fysioterapiaa palautumisen edistämiseksi. Ennaltaehkäisyssä korostuvat turvalliset toimintatavat, suojavarusteet, asianmukainen lämmittely ja oikea suoritustekniikka urheilussa sekä työympäristössä tapaturmien riskin vähentäminen. Loukkaantumisten ennuste riippuu vammatyyppiin, hoitoon ja yksilölliseen toipumiskykyyn.