tapaturmien

Tapaturmat ovat äkillisiä vahinkoja tai loukkaantumisia, jotka syntyvät ulkoisesta tekijästä ja aiheuttavat tilapäistä tai pysyvää toimintakyvyn heikkenemistä. Tapaturmien esiintymispaikkoja ovat koti, työpaikka, liikenneyhteydet ja urheilu. Tapaturmat voidaan jakaa lieviin ja vakaviin: lieviin kuuluvat naarmut ja ruhjeet sekä venähdykset, kun taas vakavampia ovat murtumat, aivotärähdykset, palovammat sekä isku- tai puristusvammat.

Syitä ovat liukastuminen, kaatuminen, liiallinen kuormitus, liikenneonnettomuudet, palovammat, myrkytykset ja sähköiskut. Riskitekijöitä ovat ikä, toimintaympäristö, kiire, puutteellinen turvallisuuskulttuuri sekä epäasianmukaiset työ- tai vapaa-ajan aktiviteetit.

Ehkäisy perustuu riskien arviointiin, turvallisuusohjeisiin, asianmukaisiin suojavarusteisiin, koulutukseen sekä järjestelmälliseen siisteyteen ja järjestykseen. Erityisiä keinoja ovat liukastumisen ehkäisy, kuorman nosto ja nostotekniikat, liikennekasvatus sekä kodin turvallisuus.

Ensiapuperiaatteet: tilanne rauhoitetaan, verenvuodon hallinta, haavojen puhdistus ja tarvittaessa side sekä asianmukainen lämpö ja lepo. Vakavammissa tapauksissa tulee hakeutua terveydenhuoltoon. Toipuminen riippuu vamman vakavuudesta ja mahdollisesta rehabilitaatiosta.

Tapaturmat ovat merkittävä osa sairastuvuutta ja työkyvyn menetyksiä. Monissa maissa ne rekisteröidään terveydenhuollon, työturvallisuusviranomaisten sekä tilastokeskusten toimesta. Ennaltaehkäisy ja nopea hoito voivat vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että taloudellisia kustannuksia.