Inkontinenssi

Inkontinenssi tarkoittaa tahatonta virtsan päästämistä toisinaan tai useammin kuin haluaisi. Virtsankontinenssi on yleisin muoto ja siihen viitataan usein kiireellisen inkontinenssin, stressi-inkontinenssin sekä yhdistelmätyypin mukaan. Inkontinenssi ei ole normaali osa ikääntymistä, vaan asian kanssa elämiseen on tarjolla apua ja hoitokeinoja.

Syitä ja riskitekijöitä ovat raskaus ja synnytys, vaihdevuodet, virtsateiden kirurgiset toimenpiteet, neurologiset sairaudet, virtsatieinfektiot, lääkkeet sekä ylipaino ja krooninen yskä tai ummetus. Ikä on tekijä, mutta inkontinenssiä esiintyy myös nuoremmilla, ja tilaan vaikuttavat muutkin elimistöä koskevat sairaudet.

Oireet riippuvat tyypistä: kiireellinen inkontinenssi ilmenee äkillisen virtsapakon ja tahattoman vuodot, stressi-inkontinenssi vuotaa paineen tai liikkeen kuten yskän tai naurun yhteydessä, ja yhdistelmätyypissä oireet sekoittuvat. Yövuoto ja virtsenerityksen häiriöt voivat kuulua oirekuvaan.

Diagnoosi perustuu potilaan haastatteluun sekä oireiden kartoitukseen, vessan käytön päiväkirjaan, fyysiseen tutkimukseen ja virtsanäytteisiin. Tarvittaessa käytetään lisäarvioita kuten lantionpohjan tutkimuksia sekä urodynaamisia tutkimuksia virtsanjohdon toiminnan selvittämiseksi.

Hoito on yksilöllinen ja alkaa elintapamuutoksista: painonhallinta, nesteen ja kofeiinin harkinta sekä ummetuksen hoito. Lantionpohjan lihasten harjoittelu (Kegel), virtsan hallinnan harjoittelu ja säännöllinen vessassa käynti auttavat monia. Lääkkeet, kuten antimuskariniset aineet tai mirabegron, voivat vähentää oireita. Joissakin tapauksissa harkitaan pessaarin käyttöä naisilla sekä kirurgisia vaihtoehtoja, kun muut keinot eivät riitä.

Elämä inkontinenssin kanssa on hallittavissa usein hyvillä hoitoratkaisuilla. Tuki ja neuvonta terveydenhuollossa sekä vertaistuki voivat auttaa sopeutumisessa.