virtsatieinfektiot

Virtsatieinfektiot ovat yleisiä infektioita, jotka koskevat virtsateitä. Ne voidaan jakaa alempiin virtsateiden infektioihin (kystiitti eli virtsarakon tulehdus) ja ylempiin virtsateiden infektioihin (pyelonefriitti eli munuaistieinfektio). Yleisin aiheuttaja on bakteeri Escherichia coli, mutta mukaan voi tulla myös muita bakteereita, kuten Klebsiella, Proteus ja Enterococcus. Bakteerit nousevat useimmiten virtsaputken kautta virtsarakkoon, ja jos infektio laajenee, ne voivat vaikuttaa munuaisiin.

Riskitekijöitä ovat naisen virtsateiden rakentuminen, seksuaalinen aktiivisuus, raskaus, ikääntyminen, virtsankarkailu, virtsakatetri tai muut virtsateiden laitteet, diabetes sekä munuaisten tai rakenteellisten virtsateiden poikkeavuudet. Naisten oireet ovat yleensä voimakkaammin kipua ja virtsaamisen tarvetta koskevia.

Oireisiin kuuluvat kystiitissa tihentynyt tarve virtsata, polttava tai kipeä virtsaaminen, alavatsan kipu sekä virtsan muutokset. Pyelonefriitissä voi esiintyä kuumetta, selän tai sivujen kipua sekä pahoinvointia.

Diagnoosi perustuu oireisiin sekä virtsanalyysiin. Virtsanäytteestä voidaan havaita leukosyyttien esteraasia ja nitriittejä; bakteeriviljely varmistaa löydetyn bakteerin.komplisoituneissa tapauksissa tai epäiltäessä munuaisinfektiota käytetään kuvantamistutkimuksia.

Hoito riippuu infektion sijainnista ja vakavuudesta. Lievät tapauksensa hoidetaan yleensä suullisella antibioottikuurilla 3–5 päivää (esimerkiksi nitrofurantoiini, fosfomysiini tai trimetopriimi-sulfametoksatsoli). Puhkeavampi pyelonefriitti tai komplisoituneet tapaukset vaativat pidemmän hoidon (7–14 päivää) ja usein sairaalahoitoa.

Ehkäisy: riittävä nesteytys, virtsaaminen jälkeen yhdynnän, spermisidien käytön välttäminen sekä postmenopausaalisilla paikallinen estrogeenihoito voivat vähentää toistuvan infektion riskiä. Raskaana olevia ja lapsia koskevat hoito-ohjeet poikkeavat, ja ne päätetään aina lääkärin kanssa.