Pyelonefriitissä

Pyelonefriitti on munuaisten parenhyymin ja munuaisvirtsatiejärjestelmän bakteeri-infektio, joka useimmiten kehittyy nousevana virtsatieinfektiona virtsateistä munuaisiin. Yleisimmät aiheuttajat ovat Escherichia coli ja muut enterobakteerit. Riskitekijöitä ovat naissukupuoli, raskaus, virtsatieobstruktio, vesikoureteraalinen reflux, diabeet, immuunivahvistamaton tila sekä virtsatiekatetrointi ja muut virtsateiden häiriöt.

Oireet vaihtelevat lievästä oireettomasta bakteeruriasta vaikeaan kuumeiseen sairauteen. Tavallisia oireita ovat äkillinen kuume, kylmänvälillä hikoilu, selkä- tai kylkikaaren alueen kipu ja arkuus costovertebralitasossa, pahoinvointi sekä oksentelu. Virtsatieoireita voi esiintyä tai puuttua; joskus oireet ovat moninaisia ja vaikeasti erotettavissa muista sairauksista. Akuutti pyelonefriitti aiheuttaa usein nopean sairastumisen, kun taas krooninen pyelonefriitti johtaa munuaissyyliin kehittyvään arpeutumiseen ja funktionaalisiin muutoksiin.

Diagnostiikassa tärkeitä ovat virtsan tutkimus (pyuria, bakteeruria, leukyyttien esteraasi), virtsan viljely sekä veren kulttuurit, jos potilaalla on kuumetta ja vakavia oireita. Tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia (virtsatekijöiden perusteella USG tai tietokonetomografia) komplikaatioiden, virtsankierukan estäjän tai epäillyn munuaisvaurion selvittämiseksi. Laboratoriotutkimukset tukevat diagnoosia.

Hoito aloitetaan yleensä riittävällä antibioottihoidolla, joka kattaa yleisimmät munuaisinfektioihin liittyvät bakteerit. Vakavissa tai komplisoituneissa tapauksissa hoito aloitetaan suonensisäisesti ja myöhemmin siirrytään suulliseen lääkehoitoon. Hoidon kesto on tyypillisesti 7–14 päivää riippuen väliaineesta ja komplikaatioista. Riittävä nesteytys ja oireiden lievitys ovat osa hoitoa. Ennuste on yleensä hyvä, mutta toistuvat infektiot tai obstruktiot voivat johtaa munuaisvaurioihin, siksi ennaltaehkäisy ja riskitekijöiden hallinta ovat tärkeitä.