antimuskariniset

Antimuskariniset lääkeaineet ovat muskariinireseptoreita estäviä yhdisteitä. Ne kilpailevat acetylkoliinin kanssa ja vähentävät parasympaattisen hermoston vaikutuksia solutasolla, mikä ilmenee erityisesti virtsarakon, keuhkoputkien, ruoansulatuskanavan ja silmien toiminnassa. Muskarinireseptoreita on viisi päätyyppiä (M1–M5), ja eri yhdisteillä on erilainen affiniteetti sekä kyky päästä keskushermostoon. Joillakin antimuskarinisilla on pääasiassa perifeerinen vaikutus, mikä rajoittaa keskushermoston haittoja, kun taas toiset voivat vaikuttaa aivoissa.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Virtsarakon yliaktiivisuus ja virtsainkontinenssi hoidetaan useilla aineilla, kuten tolterodiinilla, darifenasiinilla, solifenasiinilla ja trospiumilla. Keuhkoputkien obstruktiiviset sairaudet ja astma voidaan hoitaa inhalaatioformuilla, kuten ipratropium ja tiotropium. Joissakin tapauksissa antimuskarinisia käytetään myös Parkinsonin taudin motoristen oireiden helpottamiseen sekä muissa tilanteissa, joissa parasympaattinen hermosto on liiallisesti aktivoitunut.

Haittavaikutukset ovat yleisiä ja johtuvat muun muassa siitä, että antimuskariniset estävät monien elinten normaalia toimintaa. Yleisimpiä ovat kuiva suu, ummetus, näön sumentuminen sekä virtsaretentio. Lisäksi voi ilmetä takykardiaa ja kognitiivisia oireita, erityisesti iäkkäillä. Antikolinerginen kuorma on tärkeä huomio vanhusten hoidossa, ja yhteisvaikutukset muiden antikolinergisten lääkkeiden sekä alkoholin kanssa voivat lisätä haittoja. Antimuskarinisten käyttöä harkitaan yksilöllisesti ottaen huomioon vasta-aiheet, kuten glaukooma tai eturauhasen alueen ongelmat.