parasympaattinen

Parasympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka säätelee toimintoja levon ja palautumisen aikana. Sen tehtävänä on edistää energiavarojen säästämistä ja ruoansulatusta sekä muuttaa elimistö tilaan, jossa se voi toipua ja korjata kudoksia. Parasympaattisen ja sympaattisen järjestelmän toiminta on usein vastavuoroista, ja niiden tasapainolla on keskeinen merkitys elimistön homeostaasissa.

Kraniosakraalinen ulosvirtaus lähtee aivorungon kraniaalien hermojen ja sakraalisten selkäytimen segmenttien (S2–S4) alueelta. Parasympaattinen hermosto käyttää pääasiassa asetyleliininä (ACh) tapahtuvaa synaptista toimintaa: preganglioiset ja postganglioiset neuronit erittävät ACh:a, ja aivorungon ganglioissa sekä efferenttisen elimen luona sijaitsevilla voitonjärjestelmän postganglioottisilla neuroneilla on nikotiinireseptoreita ganglioissa ja muskariinireseptoreita effektiivilaitteessa. Tämä järjestelmä vaikuttaa moniin elimiin, eniten sydämeen, ruoansulatuskanavaan, keuhkoihin sekä silmään.

Toiminnan konkretisoituminen sisältää sydämen sykkeen hidastamisen, keuhkoputkien supistumisen ja limakalvoeritysten lisääntymisen, pupillin supistumisen (miosis) ja linssin akkommodaation koon säätelyn, sekä syljen-, kyynelnesteen- ja haiman eritysten lisäyksen. Ruoansulatuskanavassa paraneminen ja peristaltika sekä mahalaukun happamuuden säätely voivat kiihtyä. Parasympaattinen järjestelmä on tärkeä vastakohta stressitilanteille suuntautuneelle sympaattiselle palautumiselle.

Kliininen merkitys ja lääketiede: parasympaattisen vaikutusta voi vahvistaa muskariinireseptorien stimulaatio (esim. pilokarpiini glaukoomassa) tai estää (atropiini, oksibutin- tms. lääkkeet). AChesterase-inhibiittoreita käytetään joissakin sairauksissa (esim. myasthenia gravis, glauooma), jolloin ACh:n vaikutus vahvistuu. Monia antikolinergisia lääkkeitä käytetään myös laajentamaan Pupilli ja vähentämään syljeneritystä tai bronkospermiaa, mutta ne voivat aiheuttaa suun kuivumista, takykardiaa ja virtsanpitoa.