virtsainkontinenssi

Virtsainkontinenssi on tila, jossa virtsa vuotaa tai tihkuu tahattomasti. Se voi vaikuttaa sekä miehiin että naisiin, mutta on yleisempää naisilla sen yleisempien synnytyskokemusten ja lantionpohjan rakenteiden vuoksi. Oireet voivat vaihdella lievästä vuotamisesta vilkkkaaseen virtsaamistarpeeseen, joka ei nykyisin ehdi, tai kokonaan äkilliseen tarvetta pissaamiseen ja paineen tunteeseen.

Virtsainkontinenssi jaotellaan usein kolmeen päätyyppiin: stressinkontinenssi, pakkoinkontinenssi (overactive bladder) sekä näiden yhdistelmä, eli sekamuoto. Stressinkontinenssissa pieni paine lantiopohjaan aiheuttaa virtsan vuotamisen esimerkiksi yskimisen, aivastamisen tai fyysisen rasituksen yhteydessä. Pakkoinkontinenssissa esiintyy äkillinen, voimakas tarve virtsata, joka voi johtaa vuotoon ennen WC:n saavuttamista. Funktionaalinen inkontinenssi johtuu fyysisistä tai kognitiivisista rajoitteista, jotka estävät asianmukaisen WC-käynnin, vaikka rakko itsessään ei ole patologinen.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, virtsankulun päiväkirjaan, fysikaaliseen tutkimukseen sekä virtsan tutkimuksiin kuten virtsatietulehdusten poissulkemiseen. Tarvittaessa voidaan tehdä residualvirtsan mittauksia, virtsan uä-tutkimuksia tai urodynaamisia tutkimuksia.

Hoito on yksilöllinen ja voi sisältää elämäntapamuutoksia, lantionpohjan harjoitteita, virtsarakon koulutusta sekä lääkitystä. Stressinkontinenssiin käytetään usein lantionpohjan vahvistamista, pessaarien käyttöä tai kirurgisia toimenpiteitä, kuten tykentäty tape -periaatteella tehtyjä suojuksia. Pakkoinkontinenssi vastataan antikolinergisilla tai beta-3 agonisteilla sekä mahdollisesti virtsan pääsäiliöön vaikuttavalla botuliinitoksiinillä tai neuromodulaatiolla. Yleisiin hoitomuotoihin kuuluvat myös painonhallinta, kofeiinin vähentäminen, tupakasta erottaminen ja säännöllinen virtsatulos.

Vaikka inkontinenssi on elämänlaatuun vaikuttava, sen hoito on usein tehokasta ja mahdollistaa vapaan liikkumisen sekä sosiaalisen osallistumisen.