Hyytymistekijöissä

Hyytymistekijöissä tarkoitetaan veren hyytymisreaktiossa mukana olevia proteiineja, joita tarvitaan verenvuodon pysäyttämiseen. Ne muodostavat hyytymiskaskadin, jossa proteaasit ja kofaktorit osallistuvat verihiutaleiden lisäksi fibriniveren hyytymän muodostumiseen. Suurin osa hyytymistekijöistä syntetisoidaan maksassa, ja monet vaativat kalsiumia sekä endogeenistä tai näennäisesti ulkoisesti annetun veren vitamiini K:ta gamma-karboksylaatiota varten.

Kaskadi ja päävaiheet rakentuvat kahden alikokonaisuuden, intrinsekin ja ekstrinsikin sekä yhteisen polun kautta. Ekstrinsinen tie käynnistyy kudostekijällä (tapahtuu vammojen yhteydessä), kun taas sisäisen tien aktivaatio alkaa esimerkiksi negatiivisista pintasolukkoista. Molemmat polut johtavat yhteiseen tiehen, jossa kiinnittyy ja muuntuu prokuraattoriksi trombiini, joka muuntaa fibrinogeenin fibriiniksi ja lopulta muodostaa pysyvän hyytymän. Kaltsiumioni (IV) toimii tärkeänä kofaktorina sekä säätää hyytymistekijöiden toimintaa. Keskeisiä kofaktoreita ovat esimerkiksi veren pehmennykseen osallistuvat tekijät V ja VIII, kun taas XIII vahvistaa fibriinin verkkoa. Useat hyydytymistekijät ovat riippuvaisia vitamiini K:sta, kuten II, VII, IX ja X, sekä anti-koaguloivat proteiinit C ja S.

Tärkeät kliiniset näkökulmat liittyvät hyytymistekijöiden puutteisiin ja toimintahäiriöihin. Esimerkiksi hemofilia A ja B johtuvat hyytymistekijöiden VIII ja IX puutteesta; von Willebrandin tauti vaikuttaa sekä primaariseen hemostaasin kantavaan tekijään että VIII:n stabiliteettiin. Potilailla voi olla myös sekä liiallinen verenvuoto että taipumus veritulppien muodostumiseen. Laboratoriossa käytetään protrombiiniaikaa (PT) ja aktivoitua osittaisdekontinentiaikaa (aPTT) arvioimaan ekstrin-sisäinen ja yhteinen tie sekä sisäistä tiehen liittyviä puutteita. Vaikeissa tapauksissa tehdään hyytymistekijäkoemittauksia ja geneettisiä testejä.

Hoito riippuu tilasta: puutosten korvaus, joko oireenmukaisella korvausvalmisteella (rekombinantit tai plasmaperäiset tekijät) tai vitamiini K:n korjausvalmisteilla. Lisäksi antikoagulanttiterapia voi olla tarpeen: hepariini, suorat suonikalvoskuuluvat antikoagulantit tai varfariini, jotka vaikuttavat hyytymistekijöiden gamma-karboksylaatioon ja siten niiden toimintaan. Yleistilanteissa maksasairaudet voivat heikentää monien tekijöiden tuotantoa, ja perinnölliset mutaatiot voivat lisätä tromboosiriskiä, kuten Factor V Leiden. Hyytymistekijöillä on siten keskeinen rooli sekä normaalissa hemostaasissa että siihen liittyvissä sairauksissa.