toimintahäiriöihin

Toimintahäiriöt ovat oireita tai toimintakyvyn häiriöitä, joiden taustalla ei ole osoitettavissa oleva elinperäinen sairaus. Ne johtuvat usein aivojen ja kehon välisestä vuorovaikutuksesta sekä biopsykososiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta. Oireilu voi ilmetä useilla kehon alueilla, kuten liikkeen, tuntoa, ruoansulatuksen, kivun tai väsymyksen muodossa.

Toimintahäiriöt voivat ilmetä eri elinjärjestelmissä. Tyypillisiä ryhmiä ovat toiminnallinen neurologinen häiriö (vaihteleva liikkeen tai tuntohäiriö, joka ei vastaa elimellisiä vaurioita), sekä toiminnalliset ruoansulatuskanavan häiriöt kuten ärtyvän suolen oireyhtymä. Myös krooninen kipu, uupumus ja muu somaattinen oireilu voivat liittyä toimintahäiriöihin.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja elimellisten sairauksien poissulkemiseen. Usein käytetään järjestelmällisiä tutkimuksia sekä potilaan oirekuvan erityispiirteiden huomioimista; toiminnallisuus nähdään osana kokonaisuutta.

Hoito on moniammatillista ja painottuu oireiden hallintaan sekä toimintakyvyn palauttamiseen. Keskeisiä keinoja ovat potilaan koulutus ja hyväksyminen, kognitiivinen käyttäytymisterapia, räätälöity fyysinen harjoittelu sekä toiminnallinen terapia ja liikkumissuositukset. Lääkityksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.

Ennuste vaihtelee; osa kokee merkittävää parantumista ja toipumista, toiset tarvitsevat pitkäaikaista tukea. Varhainen, kokonaisvaltainen hoito ja selkeä viestintä potilaalle voivat parantaa tuloksia.