Hiilidioksidia

Hiilidioksidia (CO2) on epäorgaaninen yhdiste, jonka kemiallinen kaava on CO2. Se on väritön, hajuton ja mauton kaasu huoneenlämpötilassa; se ei pala eikä räjähtä. CO2:ta on helppo liuottaa veteen, jolloin muodostuu hiilihappoa (H2CO3), ja se on osittain takaisin muodostuvaa hiilidioksidia vedestä.

Hiilidioksidin kiertokulku luonnossa on nykyisin osa suurempaa hiilen kierrosta. Luonnollisia lähteitä ovat kasvinsyöjäsolujen hengitys, kuoleman ja hajottamisen kautta vapautuva hiili sekä vulkaaninen purkautuminen. Hiilidioksidia sitovat kasvit fotosynteesin kautta, ja meret sekä ilmakehä ovat osa hiilen varastoitujen muotojen jatkuvaa vaihtoa. Osa CO2:sta poistuu ilmakehästä merien pintaan ja toisin päin, mikä muodostaa monimutkaisen, mutta tasapainottuvan kiertokulun.

Ihmistoiminta on lisännyt ilmakehän CO2-pitoisuutta merkittävästi viimeisten vuosikenttien aikana. Tärkeimmät päästölähteet ovat fossiilisten polttoaineiden polttaminen (liikenne, energiantuotanto), sementin tuotanto sekä maankäytön muutokset, kuten metsien häviäminen. Nykyiset globaalit pitoisuudet ovat noin 420 ppm ja niiden nousu jatkuu, mikä vahvistaa kasvihuonekaasujen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Vaikutukset ympäristöön ovat laaja-alaiset: CO2 toimii kasvihuonekaasuna ja lisätä lämpötilaa ilmakehässä; meret absorboivat osan CO2:sta ja happamoittuvat, mikä vaikuttaa meriliöihin, korallien kuorellisuuteen ja muiden eliöiden biologiseen hyvinvointiin.

Käyttötarkoituksia on monia: hiilihapotetut juomat, elintarviketeollisuus, kuivajäätä (dry ice) ja teolliset sovellukset, kuten hitsauksen suojakaasu- ja jäähdytysratkaisut. Lisäksi CO2a seurataan tarkasti ilmakehän hiilenkierron ja ilmastonmuutoksen hallinnassa, ja sen pitoisuuden hillitseminen on keskeinen osa ilmastopolitiikkaa.