hillitseminen

Hillitseminen on suomenkielinen käsite, joka kuvaa toimia tai tilaa, jossa jokin ilmiö tai voimakkuus pidetään hallinnassa, rajattuna tai maltillistettuna. Se viittaa sekä prosessiin että sen tulokseen, jolloin kiihtyvyys, määrä, kustannukset tai riskit eivät ylitä ennalta asetettuja rajoja.

Etymologisesti hillitä on verbi, joka tarkoittaa kurittaa, rajoittaa tai hillitä itseään. Hillitseminen voidaan nähdä yleisterminä, jota käytetään monilla osa-alueilla ja konteksteissa. Se voi viitata sekä yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin toimiin että yksilön käyttäytymisen hallintaan.

Käyttöalueet. Taloudessa ja politiikassa hillitseminen tarkoittaa usein kustannusten, velan, inflaation tai energiankulutuksen vähentämistä sekä kasvun hallintaa. Ilmasto- ja ympäristökontekstissa kyse voi olla päästöjen tai resurssien käytön hillitsemisestä. Yhteiskunnallisessa arvioinnissa se voi tarkoittaa rikollisuuden, haitallisten riskien tai haitallisten käytäntöjen hillitsemistä. Psykologiassa ja itsekontrollissa hillitseminen liittyy impulssien hallintaan ja käyttäytymisen itsehillintään.

Toimintamallit hillittämisessä voivat olla sääntely, verotus, kannustimet, koulutus, kampanjat sekä yleinen normien ja asenteiden muokkaaminen. Hillitseminen ei aina tarkoita täydellistä estämistä vaan usein maltillista ja tavoitteellista ohjausta, jolla ilmiö pysyy hallittavana ja pitkäjänteisesti kestävänä.

Katso myös: hillittäminen ja itsehillintä, rajoittaminen, sääntely.