kasvihuonekaasuna

Kasvihuonekaasuna (kasvihuonekaasu) tarkoitetaan ilmakehässä vaikuttavaa ainetta, joka imee infrapunasäteilyä ja siten vahvistaa kasvihuonekaasun ilmiötä sekä maapallon lämpenemistä. Kasvihuonekaasut muodostavat kasvihuoneen vaikutuksen, jolloin ilmakehän energiatasapainoa tasapainotetaan osittain ulkoisista lämpönäistä ja sisäisestä säteilystä. Monet kasvihuonekaasut ovat lyhytaikaisia tai pitkäikäisiä, ja niiden vaikutus ilmastoon riippuu sekä pitoisuudesta että ominaisuuksista.

Tyypillisiä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dinitriitidioksidi (N2O) sekä fluoratut kaasut kuten rikkihappoa sisältävät ja muut keinotekoiset kaasut (HFC:t, PFC:t, SF6) sekä joillakin alueilla vesi eli vesihöyry. Vesi­hapo ei yleensä mainita tuotettavana erikseen, koska sen määrä ilmakehässä riippuu pääasiassa ilman lämpenemisestä ja muista prosesseista, mutta se on tärkeä kasvihuoneilmiön vahvistaja.

Lähteet syntyvät sekä luonnosta että ihmistoiminnasta. Luontaiset prosessit kuten hengitys, hajoaminen ja tulivuorenpurkaukset vapauttavat kasvihuonekaasuja, kun taas ihmiset lisäävät niitä polttamalla fossiilisia polttoaineita, maa- ja metsätalouden muutoksilla sekä teollisilla-substansseilla. Ilmastonmuutoksen mittauksissa käytetään hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e), joka kuvaa kunkin kaasun lämminvaikutusta suhteessa CO2:een.

Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa kasvihuonekaasujen päästöihin vastataan tavoittein ja raportoinnilla osana Sopimuksia kuten UNFCCC, Kyoto-päätökset ja Pariisin sopimus. Seuranta sekä päästöjen vähentäminen perustuvat sekä kansallisiin että kansainvälisiin inventaarioihin sekä teknologisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin.