ilmastopolitiikassa

Ilmastopolitiikka käsittelee julkisen vallan toimia, joiden tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta sekä sopeutua sen vaikutuksiin. Keskeisiä tavoitteita ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, siirtyminen matalapäästöiseen talouteen sekä haavoittuvuuden vähentäminen ja sopeutumiskyvyn vahvistaminen. Poliittisen päätöksenteon linjaukset heijastavat taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä arvoja sekä kansainvälisiä sitoumuksia. Kansainvälisellä tasolla ilmastopolitiikka kytkeytyy energian turvallisuuteen, kestävään kehitykseen ja ympäristöoikeudenmukaisuuteen.

Toimenpiteet ovat moninaisia. Markkinapohjaiset välineet kuten hiilidioksidin hinnoittelu tai päästökauppajärjestelmät sekä sääntelyyn ja julkiseen investointiin perustuvat keinot kuuluvat työkaluvalikoimaan. Keskeisiä toimia ovat energiatehokkuusstandardit, uusiutuvan energian tuotannon tukeminen, liikenteen päästövähennystoimet sekä rakennusten energiatehokkuuden parantaminen. Kansainvälisesti keskeisiä rakenteita ovat YK:n ilmastosopimus (UNFCCC) ja Pariisin sopimus sekä maiden kansalliset toimenpideohjelmat eli NDC:t. Myös ilmastorahoitus, teknologian siirto ja kapasiteetin rakentaminen tukevat siirtymää kohti vähäpäästöisiä talouksia.

Haasteisiin kuuluu rahoituksen oikeudenmukainen jakaminen, kehitysmaiden kyky sopeutua ja siirtyä vähäpäästöisiin talouksiin sekä politiikan toimeenpanon vaihtelut eri maissa. Tiedon läpinäkyvyys, mittaaminen ja vertailtavuus vaativat vahvaa hallintoa ja kansainvälistä yhteistyötä. Tutkimus ja ilmastotieto, kuten IPCC-arviot, tukevat päätöksentekoa. Ilmastopolitiikkaan osallistuvat paitsi valtakunnalliset hallinnot myös kaupungit, yritykset ja kansalaisjärjestöt.