kasvihuoneilmiön

Kasvihuoneilmiö on ilmakehän luonnollinen prosessi, jossa kasvihuonekaasut estävät osan maapinnan lämpöenergian karkaamisesta avaruuteen. Auringon säteily lämmittää Maan pintaa, joka puolestaan säteilee lämpöä takaisin infrapuna-alueella. Kasvihuonekaasut imevät ja uudelleen säteilevät osan tästä infrapunasäteilystä, jolloin sekä ilmakehä että maanpinta pysyvät lämpimämpinä kuin ilman ilmakehää. Ilmiö on olennaisen tärkeä Maapallon ilmaston vakauden kannalta.

Keskeisiä kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), ditynitrioksidi (N2O) sekä otsoni (O3). Vesihöyry on suurin luonnollinen lämpötilaa vahvistava tekijä, mutta sen määrä on riippuvainen lämpötilasta ja toimii pääasiassa palautteena. CO2, CH4, N2O sekä ihmisperäiset vaikutukset vahvistavat ilmakehän pitkän aikavälin lämpenemistä ja vaikuttavat maanpinnan lämpötilaan.

Luonnollisesti kasvihuoneilmiö on ollut voimissaan geologisen ajan saatossa, mutta nykyinen antropogeeninen lisäys kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa on lisännyt ilmakehän energiatasapainon epätasapainoon. Esimerkiksi hiilidioksidin pitoisuus on noussut noin 280 ppm:sta yli 410–420 ppm:iin, mikä on kytketty merkittävään globaalin keskilämpötilan nousuun noin yhden Celsius-asteen tai enemmän viimeisen sadan vuoden aikana.

Ilmastonmuutosta seuraa laaja-alaisia vaikutuksia, kuten jäätiköiden sulaminen, merenpinnan kohoaminen sekä muuttuvat sademäärät ja äärimmäiset sääilmiöt. Tutkimus korostaa sekä päästöjen vähentämisen että sopeutumistoimien tarvetta.