jäätiköiden

Jäätiköt ovat suuria, liikkuvia jäämassoja, jotka muodostuvat, kun lunta kertyy ja tiivistyy pakkasen vaikutuksesta vuosien mittaan. Tämä tiivistyminen muuttuu kiinteäksi jääksi, ja massa alkaa virrata hitaasti gravitaation vaikutuksesta maastoa pitkin. Jäätiköt voivat syntyä sekä vuoristoalueille että napa-alueiden laajoille alueille.

Jäätiköiden muodostus vaatii toistuvaa lumensaantia ja pysyviä pakkasia. Ne koostuvat useista vyöhykkeistä: akkumulaatiovyöhyke kerää lunta ja lisää massaa, kun taas ablaatiovyöhyke menettää jäätä sulamisella. Jään sisällä tapahtuu viskoosinen virtaus, ja pinnalla muodostuu halkeamia, rekistejä ja luolia. Jäätikköjen reuna-alueilla tapahtuu usein jäätikön sulamisen ja sedimentin laskeutumisen aiheuttamaa kuljettumaoria.

Jäätiköt muovaavat maisemaa voimakkaasti. Ne muodostavat U-muotisia laaksoja, vuonoja, moräni- ja drumliinimuodostumia sekä erilaisia jäätikköjälkiä, kuten muodostumia jäätikkökenttien reunoille.

Maapallon suurimmat jäätiköt sijaitsevat Grönlannin ja Etelämantereen sekä maailman korkeiden vuoristojen alueilla. Ne ovat tärkeä makean veden varasto ja voivat vaikuttaa paikallisiin, sekä globaaleihin vesivaroihin. Jäätiköiden massan vaihtelu heijastuu merien pinnankorkeuteen; ilmaston lämpeneminen on lisännyt sulamista ja massojen vähenemistä monilla jäätiköillä, mikä on keskeinen osa ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimista. Jäätiköiden tutkimus seuraa massamuutoksia, sään vaihteluja sekä vesistöihin ja maaperään vaikuttavia ilmiöitä.