jäätiköt

Jäätiköt ovat suuria, pysyviä jäätikkömassoja, jotka muodostuvat lunta kerrostuessa ja tiivistyessä. Kun tämä lumi muuttuu jääksi ja alkaa liikkua omalla painollaan, syntyy jäätikkö. Ne kehittyvät pitkän ajan kuluessa riippuen lumimäärän ja sulamisen tasapainosta sekä lämpötilojen vaihteluista.

Jäätiköt jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: vuoristojäätiköihin sekä mannerjäätiköihin. Vuoristojäätiköt sijaitsevat vuoristoalueilla, virtaavat laaksoissa ja voivat muodostaa rakoja sekä serakkeja. Mannerjäätiköt ovat suuria, laajoja jäätikköalueita, jotka peittävät suuria maa-alueita, kuten Grönlannin ja Etelämantereen.

Jäätiköt liikkuvat hitaasti, pääasiassa plastisen virtaamisen ja sisäisen puristuksen vaikutuksesta. Liike synnyttää jäälakeuksia, rakoja ja kuiluja. Kalvautuminen tarkoittaa jäätikön reunan lohkeamista ja suurten jäälohkareiden irtoamista mereen tai muualle veteen.

Jäätiköillä on tärkeä rooli vesivarastoina ja paikallisen sekä globaalin vedenkierron ylläpitäjinä. Sulaminen vaikuttaa veden tarjoamiseen, tulviin ja meritasoihin. Ilmastonmuutos on lisännyt jäätiköiden sulamista, ja monien jäätiköiden laajuus on pienentynyt sekä niiden reunoja on vetäytynyt.

Jäätiköitä esiintyy pääasiassa polaralueilla sekä maailman vuoristoissa. Suurimmat jäätikköalueet ovat Grönlannissa ja Etelämantereella, mutta niitä löytyy myös Himalajeilla, Alpeilla, Karpaatien ja Andien vuoristoissa.