Epistemistä

Epistemistä on adjektiivi, joka viittaa tietoon sekä siihen, miten uskomukset voivat olla oikeutetusti perusteltuja. Sillä kuvataan asioita, jotka liittyvät tietoteoriaan eli epistemologiaan sekä laajemmin tiedon luonteen ja hankkimisen kysymyksiin.

Sana juontuu kreikkalaisesta epistēmē–tietoa, sekä suomalaisesta -isti- päätteestä. Epistemistä voidaan käyttää kuvaamaan sekä tietoteoreettisia ilmiöitä että käytännön arvioita siitä, millä perusteilla väitteet ovat luotettavia.

Keskeisiä kysymyksiä ovat: Mikä on tieto? Miksi jokin uskomus on oikeutettu? Mikä on suhde totuuteen, uskomukseen ja todistukseen? Eri koulukunnat erottelevat oikeutuksen lähteet, kuten rationalismi, empirismi sekä internalismi ja externalismi. Lisäksi skeptisyys kyseenalaistaa täydellisen varmuuden mahdollisuuden.

Nykyfilosofiassa kehitetään malleja oikeutuksesta ja tiedon luonteesta, kuten bayesilainen epistemologia, joka tarkastelee todennäköisyyksiä ja oppimista. Kontekstuaalisuus ja reliabiliteetti ovat usein keskeisiä arviointikriteerejä.

Epistemisiä käsitteitä sovelletaan myös tietojenkäsittelyyn ja tekoälyyn epävarmuuden hallinnassa sekä argumentaation arvioinnissa. Esimerkkejä ovat epävarmuus, luotettavuus ja eri mallien pätevyys tiedon muodostumisessa.

Kritiikkiin kuuluu muun muassa, että mikään yksittäinen malli ei täysin kata tiedon monimuotoisuutta, ja että epistemiset lähestymistavat voivat heijastaa kulttuurisia oletuksia. Siitä huolimatta episteminen ajattelu tarjoaa välineitä erittelemään oikeutetut uskomukset ja niiden epävarmuudet.