rationalismi

Rationalismi on filosofian suuntaus, jonka mukaan järki on pääasiallinen tiedonlähde. Se korostaa a priori -tietoa ja usein oletetaan, että osa perusasioista voidaan saavuttaa ilman kokemusta. Tällainen näkemys perustelee totuuksia päättelyn ja järkiperäisten perusteiden avulla.

Rationalismin merkittäviä edustajia ovat René Descartes, Baruch Spinoza ja Gottfried Wilhelm Leibniz. Descartes korosti epäilyn menetelmää ja pyrkiessään varmuuteen painotti selkeitä ja erottuvia havaintoja sekä ajattelun itsensä varmuutta. Spinoza kehitti systemaattisen, geometrian kaltaisen päättelyn metafysiikassa, jossa Jumala ja luonto muodostavat yhden substanssin. Leibniz korosti perusperiaatteita, välttämättömiä totuuksia ja käsitystä monadojen maailmasta.

Rationalismi on usein asetettu vastakkain empirismille, jonka mukaan tieto kumpuaa kokemuksesta. Monet ajattelijat ovat pyrkineet yhdistämään järjen ja kokemuksen, ja Kantin mukaan sekä a priori -rakenteet että kokemuksesta kumpuava tieto ovat välttämättömiä tiedon muodostumisessa.

Nykyfilosofiassa rationalismi ilmenee edelleen epistemologisissa keskusteluissa perusolettamuksista, todistamisen mahdollisuuksista ja matematiikan perusteista. Se on vaikuttanut tieteelliseen metodiin sekä yleisiin kysymyksiin siitä, miten yleiset totuudet ovat mahdollisia saada.