Emulaattorit

Emulaattorit ovat ohjelmistoja tai laitteita, jotka jäljittelevät toisen järjestelmän toiminnan käyttämällä toista laitteistoa tai ohjelmistoa. Niiden tavoitteena on mahdollistaa ohjelmiston tai pelin ajaminen uudella alustalla samalla käytöliittymällä ja ulkoasulla kuin alkuperäisessä järjestelmässä.

Emulaatio vaatii mallintaa muun muassa suorittimen, muistin, grafiikkaprosessorin, äänikortin sekä tulo- ja ulostulojärjestelmät sekä ajoituksen. Toteutustapoja ovat tulkkaus (interpretointi), dynaaminen käännös (JIT) ja näiden yhdistelmät. Tarkkuuden taso vaihtelee; osa emulaattoreista painottaa täydellistä ajastusta ja laiteympäristön tarkkaa käyttäytymistä, toiset taas keskittyvät käytännön pelivirtauksen parantamiseen.

Käyttökohteita ovat ohjelmiston säilyttäminen kulttuuriperintönä, sovellusten kehittäminen ja testaaminen sekä pelaaminen vanhoilla peleillä tai ohjelmistoilla nykyaikaisilla laitteilla. Tyypit kattavat konsolien, arcade- ja tietokoneemuloinnin. Esimerkkejä ovat NES-, SNES-, PlayStation- ja Game Boy -emulaatiot sekä arcade-peleihin suunniteltu MAME. Yleisiä tietokone-emulaattoreita ovat Amiga-, Commodore 64- ja Atari-ympäristöt. Monilla järjestelmillä on useita projekteja, ja RetroArch toimii usein yhtenä yleisnäkymäfron-endina useille laitteille.

Laillisuusnäkökohdat: Emulaatio itsessään on neutraalia, mutta emulaation käyttämät ROM- ja BIOS-tiedostot voivat olla tekijänoikeudella suojattuja. Omien tiedostojen hankkiminen ja jakaminen sekä valmistajien lisenssiehtojen noudattaminen ovat tärkeitä huomioita.

Haasteet ja kehitys: Tarkkuus ja oikea ajoitus ovat keskeisiä, ja käytetään yhdistelmiä tulkinnan ja dynaamisen käännöksen välillä. Pelien ja ohjelmistojen täsmällinen toiminta ei aina ole täysin saavutettavissa, mikä asettaa tasapainottelua suorituskyvyn ja tarkkuuden välillä.