emulaatiot

Emulaatiot ovat tietotekniikassa käytettyjä menetelmiä, joilla toisen järjestelmän toiminto jäljitellään ohjelmallisesti toisessa ympäristössä. Emulaation tavoitteena on mahdollistaa ohjelmistojen suorittaminen tai laitteiston testaaminen ympäristöissä, jotka eivät alkuperäisesti ole yhteensopivia. Emulointia käytetään sekä ohjelmisto- että laitteistotasolla, ja se voi kattaa sekä käyttöjärjestelmän että sovellukset.

Tyyppejä erotellaan muun muassa kokonaisjärjestelmäemulatioon ja sovellustason emulatioon. Kokonaisjärjestelmäemulaatiossa jäljennetään CPU:n käyttäytyminen, muisti- ja I/O-rajapinnat sekä laitteiston toiminta, kun taas sovellustason emulaatio keskittyy tietyn ohjelman tai käyttöliittymän oikeaan toimintaan ympäristössä, jossa taustajärjestelmä on mahdollisesti erilainen.

Tekniikoissa käytetään erilaisia keinoja, kuten Just-In-Time (JIT) -käännöstä, tulkattua emulaatiota sekä arkkitehtuurin piirteiden tarkkaa simulointia. Joissakin tapauksissa emulaatioa tukee yhdistelmä virtualisointia ja laajempaa ohjelmallista jäljentämistä, mutta ne ovat erillisiä lähestymistapoja.

Sovellukset ja historia. Emulaatio on mahdollistanut vanhojen pelikoneiden ja ohjelmistojen käytön nykyaikaisilla laitteilla, ohjelmointi- ja tutkimustyön sekä koulutuksen. Se on ollut keskeinen työkalu peleissä, tietokoneiden kehityksessä ja ohjelmistojen yhteensopivuuden ylläpidossa.

Haasteet ja rajoitteet. Emulaation tarkkuus ja suorituskyky voivat olla kompromissin varassa, ja pienetkin virheet voivat vaikuttaa ohjelmiston käyttäytymiseen. Lisäksi lisensointi- ja oikeudelliset kysymykset sekä hardware-toteutusten autenttisuus voivat komplikoida emulointia.

Esimerkkejä tunnetuista projekteista ovat MAME, DOSBox, QEMU, PCem sekä Dolphin ja RetroArchin kaltaiset monijärjestelmäkset alustat.