lisensointi

Lisensointi on oikeustoiminto, jossa oikeuksien omistaja (lisenssinantaja) myöntää toiselle osapuolelle tietyin ehdoin oikeuden käyttää tekijänoikeudellista teosta tai muuta immateriellista omaisuutta. Tavoitteena on mahdollistaa laajempi hyödyntäminen ja tulojen kertominen ilman omistuksen siirtämistä. Lisensointi kattaa usein tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit, liikesalaisuudet sekä ohjelmistot ja digitaaliset tuotteet.

Keskeisiä lisenssityyppejä ovat ei-exklusiivinen lisenssi, jossa oikeus jakaa käyttöoikeus on useilla käyttäjillä, sekä eksklusiivinen lisenssi, joka antaa lisenssinhaltijalle yksinoikeuden tietyllä alueella tai toimialalla. Sublicensing- tai alilisensointimahdollisuus määritellään sopimuksessa. Lisensointiin voi liittyä alueellisia, toimialakohtaisia ja aikarajoituksia sekä käyttöehtoja, laatuvaatimuksia ja merkitsemisvelvoitteita.

Sopimuksessa sovitaan mm. kesto, päättymisedellytykset, maksut (kertakorvaus, rojaltit tai näiden yhdistelmä) sekä mahdolliset vähimmäisrojaldit. Lisäksi käsitellään raportointi-, auditointi- ja seuranta-velvollisuudet sekä laadunvalvonta. Lainsäädäntöön sisältyy sopimusoikeus sekä immateriaalioikeuslainsäädäntö, ja paikallinen verotus sekä mahdolliset kansainväliset sopimukset vaikuttavat käytäntöihin.

Lisensointi on keskeinen väline innovaation kaupallistamisessa sekä kilpailukyvyn ja riskienhallinnan tukemisessa. Avoimet lisenssit, kuten Creative Commons -tyypit, tarjoavat erityisen kehyksen yleisten käyttöoikeuksien jakamiseen ehtojen puitteissa.