kilpailukyvyn

Kilpailukyvyllä tarkoitetaan kykyä menestyä markkinoilla suhteessa kilpailijoihin. Se voi koskea yritystä, toimialaa, aluetta tai koko kansantaloutta. Kilpailukyky ilmenee siinä, miten tuotteet ja palvelut täyttävät kysynnän sekä hinnaltaan että laadultaan, ja miten tuotanto pysyy kannattavana sekä sopeutuu pitkällä aikavälillä muuttuviin oloihin.

Kilpailukyky rakentuu sekä hinnallisesta että ei-hinnallisesta kilpailukyvystä. Hinnallinen kilpailukyky riippuu kustannusten hallinnasta, tuottavuudesta, energian hinnoista ja palkkatasosta suhteessa tuotettuun arvoon. Ei-hinnallinen kilpailukyky sisältää innovaatio- ja tuotekehityskyvyn, laadun, brändin, asiakaspalvelun, osaamisen sekä infrastruktuurin toimivuuden ja sääntelyn selkeyden.

Kilpailukyvyn mittaaminen perustuu sekä kustannus- ja tuottavuusmittareihin että laajempiin kansainvälisiin vertailuihin. Tällaisia ovat esimerkiksi tuottavuus, yksikkötyökustannukset, hintataso, markkinaosuus sekä vienti- ja investointitulokset. Kansainväliset indikaattorit, kuten Maailman talousfoorumin Global Competitiveness Index, tarjoavat vertailupohjaa.

Poliittinen ja alueellinen politiikka pyrkii parantamaan kilpailukykyä muun muassa investointeja infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen, sääntelyn ja byrokratian keventämiseen sekä kilpailupolitiikan tehostamiseen. Lisäksi valuuttakurssien vakaus, energia- ja raaka-ainekustannukset sekä oikeus- ja liiketoimintaympäristön ennakoitavuus vaikuttavat kykyyn kilpailla.

Kilpailukyky on dynaaminen ja suhdeperusteinen käsite: se muuttuu markkinoiden mukaan, ja etu voi siirtyä nopeasti teknologian kehityksen tai globaalin kaupan muutosten myötä. Siksi sekä yritykset että julkinen sektori seuraavat aktiivisesti kilpailukykyyn liittyviä mittareita ja kehityssuuntia.