vähimmäisrojaldit

Vähimmäisrojaldit ovat oikeudenhaltijoille maksettavien rojaltien minimitasoa, joka asettaa kullekin käyttötavalle tai käyttötilanteelle vähimmäissumman tai -prosentin. Tällaiset minimit voivat olla lainsäädännöllisesti säädettyjä tai kollektiivisesti neuvotteltuja, ja ne koskevat usein tekijänoikeuden alaisia teoksia kuten musiikkia, kirjallista teosta, elokuvia tai ohjelmistoja.

Tarkoitus ja tausta

Vähimmäisrojalttien tavoitteena on turvata luovien alojen toimijoiden tuloja ja vähentää kohtuuttomia incongruent-suhteita oikeuksien käytön ja korvausten välillä. Ne voivat toimia turvasatamana pienempituloisille tekijöille sekä lisätä läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta lisensointiprosesseissa. Toisin kuin yksittäiset sopimuskohtaiset maksut, minimit luovat yleisen pohjan, jonka ylä- tai alarajat voivat typistyä tapauskohtaisesti.

Mekanisminit ja soveltamisalat

Vähimmäisrojaldit voivat olla:

- lainsäädännöllisesti säädettyjä minimitasoja tietyissä käyttötarkoituksissa (esimerkiksi radio- tai televisio-ohjelmien, julkisen esityksen tai tietyntyyppisten kopiointien osalta);

- kollektiivisesti neuvoteltuja minimirojalteja, joita työskenteleviä oikeudenhaltijoita edustavat järjestöt tai tekijä- ja kustannustoimialan osapuolet voivat soveltaa lisensseissä;

- sektorikohtaisia sopimuksia, joissa asetetaan kiinteitä tai porsentuaalisia minimejä erityisille käyttötavoille.

Vaikutukset

Plussat: turvattu toimeentulo, oikeudenhaltijoiden neuvotteluaseman vahvistaminen, luovien alojen vakaampi talous ja helpompi hinnoittelu. Miinukset: kustannusten nousu lisensseihin, mahdolliset esteet uusien käyttömuotojen kehittymiselle ja oikeudelliset kiistat minimien tulkinnasta.

Käytännön kysymykset

Minimit voivat edellyttää tarkkaa tilastointia käytöistä ja maksettavista korvauksista sekä poikkeusten ja laskentamenetelmien selkeää määrittelyä. Niiden onnistunut soveltaminen riippuu tehokkaasta tekijänoikeuksien hallinnasta sekä toimijoiden, käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden välisestä yhteistyöstä.